Nytpä tehdään oma postaus meidän betonilattiasta. Aihetta on aikaisemmin käsitelty blogissa täällä, juuri kun lattia oli tehty. Nyt on vähän kokemusta sen kanssa elämisestäkin.

Nythän on monelaisia betonipintoja saatavilla, joko "avaimet käteen"-työnä tai kokonaan itse tehtäviä. Meillä ei ollut missään vaiheessa sitä vaihtoehtoa, että oltaisiin tehty tämän kokoluokan työ itse, kun oli paljon muutakin tekemistä edessä. Haluttiin myös, että vastuun kantaa joku firma. Tilattiin siis koko työ "avaimet käteen"-työnä Lattiamieheltä, joka betonilattiabrändin nimi on Designbetoni ja tuotteen nimi on Elämyslattia +, kyseessä on 3 mm paksu pinnoite, joka sopii myös märkätiloihin. Yksittäisenä hankintana tämä oli meille arvokkain hankinta, n. 93 e/neliö töineen eli kustannukset vastaavat keskihintaista laattaa tai parkettia, jonka laittaa ammattimies.

Työ tehtiin siis siinä vaiheessa, kun seinät oli tasoitettu ja pohjamaalattu. Meidän vastuulle jäi tarkistaa, että Kastellin tekemä perusbetonivaluun oli tehty hionta, jolla saadaan liima pois valusta, silloin pinnoite tarttuu valuun. Kastellin miehet hoiti hionnan näppärästi, myös kaatokorjaukset tehtiin tässä vaiheessa. Suojasimme itse myös kaikkien seinien alareunat maalarinteipillä.

Pinnoitetta tehtiin yksi kerros päivässä, jonka jälkeisenä päivänä se kuivui. Seuraavana päivänä tehtiin seuraava kerros ja annettiin sen kuivua. Meillä on koko alakerrassa kynnyksetön pinta alkaen eteisestä, joka on minusta upean näköinen juttu.

Kerroksia tehtiin yhteensä kolme ja koko hommaan meni noin viikko. Tänä aikana talossa ei tietenkään saanut kulkea, joten kovin runsasta kuvamateriaalia ei ole hommasta päässyt kertymään. Samaan aikaan miehet tekivät myös meidän kosteat tilat, joista tulee juttua myöhemmin. Sinällään prosessissa ei ollut mitään ihmeellistä. Heti kun pinnoite oli kuivunut, se peitettiin pahveilla ja maalauspapereilla lopputöiden ajaksi.

Suurin ihmetys meille oli tuli siinä vaiheessa, kun aloittelimme maalaamaan seiniä. Vaikka olin yrittänyt pyytää kipsilevyjä ihan lattiaan saakka ja vastaavasti betonipinnoitteen mahdollisimman siistiä tekoa, seinän ja lattian raja oli välillä aika roisin näköinen. Halusimme ehdottomasti betonipinnan ilman lattialistoja, kun se on minusta ainoa vaihtoehto betonilattian kanssa. Kittasimme ja hioimme, kittasimme ja hioimme (ja imuroimme) lattianrajoja noin viikon verran jokaisena iltana, kun kitinkin piti välillä kuivua. Sen kauempaa hommaa ei olisi jaksanutkaan käsityönä tehdä ja lopputulokseen olla suht. tyytäväisiä, vaikka sauma ei ihan skarppi olekaan. Pieni eläväisyys ja rentous kuuluu myös betonilattiaan. Ikkunoiden alukset on vielä keskeneräisen näköiset, ikkunat huolitellaan listoilla ympäri, kunhan ehditään.

Nyt kun betonilattia on päässyt asuinkäyttöön, ollaan siihen erittäin tyytyväisiä. Pinta on elävä, siinä on sekä kiiltävämpiä ja mattapintaisempia kohtia, pieniä epätasaisuuksia ja hentoisia sävynvaihteluja. Minä perheenäitinä olen tyytyväinen myös siksi, että pinta on helppohoitoinen eikä siinä ei näy tahrat. Se on miellyttävä jalan alla, meillä hiukan viileä, kun yritämme pitää talossa järkevää ja maltillista lämpötilaa emmekä pidä lattialämmitystä isolla. Täytyy katsoa talvella sitten asiaa erikseen. Kontrollifriikille ja täydellisyyttä tavoittelevalle en betonilattiaa suosittele, lopputulos sisältää aina jonkinlaisen yllätyksen.

PS. Tämän päivän Hesarissa oli juttua meidän rakennusprojektista, sattuiko kukaan näkemään sitä?