
Meillä alkaa jännä uusi vaihe elämässä, kun esikoispoika jää nyt yksin kotiin kesäloman viettoon vanhempien jatkaessa vielä kesäkuun ajan töiden parissa ja pikkuveljen ollessa vielä päiväkodissa tämän kuukauden. Koulu saatiin viikko sitten kunnialla päätökseen todella hyvillä numeroilla, kesäkuun ensimmäinen viikko oltiin pitkäaikaisen lapsuudenystävän kanssa jo perinteeksi muodostuneella spottileirillä, nyt sekin taisi olla viimeinen kerta. Esikoisemme harrastaa sählyä kilpajoukkueessa ja viikonloppuna oli vielä kauden päätöskisat, joista tulla napsahti kultainen mitalli. Ollaan ensimmäisestä pojastamme todella ylpeitä!
Esikoinen täyttää tänä kesänä 12 vuotta ja nyt siis aletaan pikkuhiljaa opetella itsenäisyyttä. Jääkaappiin on nyt alkavaksi viikoksi varattu itse lämmitettävää ruokaa ja välipaloja. Kirjoja (okei, sarjakuvia, mutta onhan nekin lukemista...) on haettu kirjastosta ja varattu puuhaa, ettei aika kävisi pitkäksi yksin ollessa.
Tänä viikonloppuna järjesteltiin vähän hänen huonettaan. String-hyllyt pääsivät seinälle. Meillä on siitä omalaatuinen poikalapsi, että hän on todella siisti ja tarkka tavaroistaan, visuaalinen ja on aina osannut arvostaa kauniita tavaroita. Hänelle on aika helppo myös tuoda tuliaisia matkoilta, peltiset pikkuautot ja robotit on olleet suosittuja ja kaikki kivat pikkutavarat muutenkin. Ehkä olen vähän ohjannutkin siihen suuntaan, mutta eihän se tavoite aina onnistu, vaikka yrittäisikin. Nyt hän sai vapaat kädet laittaa mieluisia juttuja esille hyllyille ja kaikenlaista rakasta pikkutavaraa sinne löytyikin esille pantavaksi. Kultainen mitalikin saa nyt roikkua esillä :)
Kaivoin varastosta Varpusen säilytyssäkin palloille ja uudet Marimekon Tiiliskivi-vuodevaatteet saa nyt olla esikoisen sängyssä.
Otin muuten yläkerrasta nyt kesäksi kaikki matot pois, on ihana fiilistellä Timberwisen mattapintaista saarniparkettia paljaan jalan alla.
Tästäpä on hyvä aloittaa uusi viikko.
Kiva huone :) Meillä myös on tarkka poika...olisiko tullut äitiinsä :D
Hyvin se varmaan kesäkuu menee pojalla, oppii pikkuherra vastuuta kun välillä täytyy olla itsekseen. Meillä kaksi kisuaa vintissä koko ajan ( hermoja raastavasti )... paremmin menisi jos olisivat yksin molemmat, heh :D