Laitanpa tänne blogiin nyt seuraavan erän Muoto2-tuotekuvia, joita kuvasimme Salosen Pauliinan kanssa ennen joulua. Koska aikataulu oli tiukka, kuvasimme meillä kotona ruokailutilassa Lundian kaapin päällä ja stailauksessa käytin omia tavara-aarteitani, joita todella näytti riittävän jokaiseen kellon sävyyn :)
Heillä on tullut myös uusi kiva leikkuulauta, ne kuvat tulevat vielä myöhemmin...
Kuvat Pauliina Salonen
Styling Piia Kalliomäki
Vietimme yhden mukavan kuvauspäivän meillä kotona joulun alla, kun kuvasimme Salosen Pauliinan kanssa uusia kuvia Muoto2:lle.
Ensimmäisenä tuotteista julkisuuteen pääsevät uudet Baletti-sohvapöydät.
Mallistossa on kaksi erikokoista ja korkuista pöytää, joita voi käyttää yhdessä tai erikseen. Sohvapöytä on saanut nimensä sirosta jalastaan, joka on kuin balettitanssijan jalkaterä. Sohvapöydän pinta on mattapintainen, samettinen ja kestävä.
Baletti –sohvapöytä on saatavilla kahdessa eri värissä; hienostunut Light grey ja tyylikkään ajaton sininen, Neptunus Blue, sama väri kuin meidän uudessa kellossa.
Jalkavaihtoehtoina lakattu ja musta koivu. Baletti –sohvapöydät ovat Kirsi Pasasen ja Mikko Kentan suunnittelemia.
Sohvapöydät valmistetaan Lahdessa Muoto2:n omalla tehtaalla.
Kuvat Pauliina Salonen
Styling Piia Kalliomäki
Ne ovat niin upeat! Jalkarakenne on kekseliäs ja siro.
Moikka Vilja! Kerron Muoto2-laisille nämä ihanat terveiset :)
En ole koskaan ollut mikään kummoinen viherpeukalo, mutta aina silloin tällöin jaksan yrittää. Viimeisin puuska on ollut silloin, kun heitimme edelliset kasvien jääneet roskiin muuttojen yhteydessä ja aloitimme uudestaan puhtaalta pöydältä tässä talossa.
Upeimmat huonekasvit on sellaisia, joita on kasvatettu vuosikymmeniä. Ne ovat tuuheita, vankkoja ja ilmeikkäitä. Sellaisia saattaa löytää myös kirpputoreilta. Viimeisimmäksi olen ihaillut Lyden upeita kasveja isojen ikkunoiden läheisyydessä heidän uudessa talossaan.
Meidän nykyiset viherkasvit on hankittu noin puolitoista vuotta sitten suurin osa pieninä euron taimina Plantagenista. Tein myös kerran isomman hankinnan niin, että bongasin kaupan seinältä jonkun mummon laittaman ilmoituksen, jossa myytiin kasvien taimia jollain könttäsummalla. Pyöräilin hakemaan ne ja siellähän odottikin nimettömiä viilipurkkeihin istutettuja huonekasveja melkoinen lajitelma. Pitäkäähän siis muutkin viherkasveista haaveilevat silmät auki lähikaupassa :)
Nykyinen viherkasvivalikoimamme koostuu näistä kahdesta hankintapaikasta, vain ne helppohoitoisimmat ja sitkeimmät on selvinneet tiensä tänne asti. Muistan ehkä kerran viikossa kastella ne, en ole lannoittanut. Välillä siirtelen kasveja ympäri taloa, jos näen, että jokin meinaa nuutua jossain kohtaa. Siis ihan silmämääräisesti arvioin tilannetta tuntematta kasvien nimeä tai hoitotapaa.
Vaikka kasvit tuovat viihtyisyyttä ja kotoisuutta, niissä on kuitenkin joku epäsiisti ja epämääräinen puoli, josta en tykkää. Kasvavat mihin suuntaan sattuvat ja näyttävät jotenkin epäilyttäville.
Jotta kasveista saisi sisustuksellisempia ja katseenkestävämpiä, ne pitäisi istuttaa kauniisiin ruukuihin ja etsiä niille kodissa hyvin mietityt paikat, joissa ne eivät olisi haitolla eivätkä kuitenkaan veisi liikaa tilantuntua.
Olen alkanut haaveilemaan meille Ferm Livingin kukkalaatikkoa ikkunan eteen ja paria amppelia, jotka voisivat olla vähän eri korkeuksilla. Tasoille jäävät kasvit voisivat asua Fermin Pot-sarjan ruukuissa tai tietysti myös aivan ihanissa Carina Seth Anderssonin suunnittelemissa Fogian keramiikkaruukuissa.
Mutta pitäisi olla varma, että haluaa katsella näitä omapäisesti käyttäytyviä ja omalaatuisia tyyppejä kotona ennenkuin alkaa hankkimaan kovin arvokkaita ruukkuja niille.
Ainoat kasvit, joille olen jaksanut etsiä nimet ja joihin olen kehittänyt myös jonkunlaisen tunnesiteen, taitavat olla fiikukset eli kumiviikunat. Ne ovat nyt puolessatoissa vuodessa kasvaneet viiden senttimetrin mittaisesta taimesta tuohon pituuteen, jossa nyt ovat. Näistä tahtoisin isot kasvit ja saas nähdä, asummeko tässä talossa niin pitkään, että saadaan se täällä nähdä.
Minä ja kasvit kiitämme kauniista sanoistasi! Meillä noita viherkasveja tosiaan on, ja myös niitä tosi vanhoja. Vanhin on vanhempi kuin minä, ja se onkin sitten jo tosi vanha se! Pistokkaita voi vaihdella myös ystävien kanssa jos lähikaupasta ei löydy ilmoituksia, siinä saa kasville samalla mukavan tarinan ja tulee ystävä aina mieleen kasvia katsoessa :-)
Suosittelen antamaan kesäkaudella lannoitetta, ja talvella merileväuutetta kasteluveden mukana. Lisäksi sumuttelusta tykkää lähes kaikki kasvit, itse sumuttelen nuo läpi lähes joka ilta. Näillä nikseillä pääseekin jo pitkälle.
Kiitos taas Lyde! Mä lupaan nyt alkaa edes vähän yrittää :)
Mistä/minkä merkkiset nuo mustat ruukut ovat? Täydellisen yksinkertaiset ja tyylikkäät!
Ne on ihan perusmuoviset Orthexin ruukut Plantagenista :)
Se Fermin kukkalaatikko sopisi teille kyllä todella hyvin. Siitä samaisesta laatikosta haaveilen minäkin. Siihen saisi hyvin kerättyä kaikki valoisasta paikasta tykkäävät kukat, jos sen laatikon sijoittaa ikkunan eteen. =) Kukathan tykkäävät siitä kun ne on sijoitettu ryhmiin eikä ripoteltu yksistään sinne tänne. Muista jutella sun kukille. =D
Ai kauheeta, jutellakin pitäs vielä :D :D
Kiitos, nehän on ihan Iittalan vanhoja kynttilänjalkoja lapsuudenkotoa.
Keväällä, itse asiassa pääsiäisenä, tulee kaksi vuotta asumista uudessa talossa. Uskomatonta. En voi sanoa, että aika olisi aina mennyt nopeasti, esim. viime syksynä se meni ihan jumalattoman hitaasti, kun rakensimme pihaa, eikä se tuntunut tulevan ikinä valmiiksi...
Tässä vaiheessa onkin hyvä kertoa kokemuksia eri valinnoista, mitä taloon tuli tehtyä. Katso tästä linkistä, kuinka kerroimme kokemuksia mustasta keittiöstä.
Postauksen kuvat on koottu olemassaolevista kuvista, joissa näkyy mahdollisimman paljon paljasta lattiaa, vaikka kodissa ei kaikilta osin ihan tältä enää näytäkään. Vanhoille raksa-aikaa seuranneille lukijoille tämä kaikki on meiltä tuttua, mutta tiivistän tähän asiaa nopeasti uusia lukijoita varten.
Yksi ihan ehdoton haave, mikä oli olemassa samantien, kun tontista kuulimme, oli saada taloon betonilattiat ja -kylppärit. Se oli myös syy, miksi valitsimme viittä vailla valmis-toimitussisällön talotoimittajalta, kun tällaisia juttuja ei avaimet käteen-paketteihin kuulu. Rakkaus betoniin on todella vanha juttu, en ihan tarkkaan muista, kuinka vanha, mutta liittynee johonkin haaveeseen loft-asumisesta muinaiselle 1990-luvun loppupuolelle, kun muutimme Helsinkiin. Viime vuosina betonipinnoista on tullut todella trendikkäitä ja sen jälkeen, kun me teetimme omat pintamme, monenkirjavia alan toimijoita on tullut lisää.
Meillä on betonipinnoitetta koko alakerran lattioissa, siivessä sijaisevissa kylpytilojen ja kodinhoitohuoneen lattioissa ja niiden seinissä sekä yläkerran kylpyhuoneen lattiassa sekä seinissä. Kaikki kosteat tilat ovat siis betonipinnoitetta, yhtään laattaa ei ole käytetty. Kaikki pinnat toteutti sama tekijä, Designbetoni. Kokonaisuutena kaikki nämä pinnat olivat keittiön jälkeen toiseksi arvokkain sisustuspintamateriaali/kiintokalustehankinta taloon. Designbetoniin päädyin hyvinkin nopeasti, kun he olivat tehneet pariin suunnittelemaani kohteeseen lattiat ja olivat jo silloin varmaankin tunnetuin, pitkäaikaisin ja luotettavin toimija asiassa.
Värisävy meillä on titaani. Se on periaatteessa vaalea helmenharmaa, mutta iltaisin ja lämpöisessä tunnelmavalossa on vähän rusehtava. Tämä sävy ei meillä ole mahdoton, koska meillä suositaan myös luonnonvärisiä puupintoja.
Lattiat tehtiin kynnyksettömästi ja ilman lattialistoja. Kipsilevyseinien ja lattian välisen raot kittasimme ja hioimme itse iltatöinä niin siistiksi kuin jaksoimme aikataulun puitteissa (noin viikossa), jotta lattialistoja ei tarvitsisi laittaa.
Pinnoite ei ole kivikovaa, vaikka mielikuva betonista on nimenomaan sellainen. Meille tuli heti alkuvaiheessa muutama naarmu ja kolhu lattiaan, mikä tietysti jonkun verran harmitti silloin, mutta koska pinta on jonkin verran eläväpintainen, ne unohtuivat, koska eivät niin näy. Ne kolot voisi myös halutessaan helposti paikata.
Pinnoite ei ole kylmä, paitsi jos lattialämmityksen säätää pienemmälle omasta halustaan. Kylpytilojen lattiat on meillä säädetty lämpimälle, joten kolkonviileää aamusuihkua ei tarvitse pelätä. Alakerran lattiat sen sijaan joskus talvella tuntuvat viileille, mutta siitä selvitään villasukilla. Kylppäreiden seinät olisivat voineet olla karkeampaakin pintaa, mutta kyllä nuo sileät on tietysti helpompi pitää puhtaana.
Emme ole mitään hysteerisiä siivousintoilijoita, olisikohan lattiat pesty kunnolla tänä aikana vain ehkä muutaman kerran. Yksittäiset tahrat ja kura pyyhitään heti pois ja lattiat imuroidaan kerran viikossa. Ehkä tuo harmaa tasainen lattia on vähän liiankin armelias tuon lian suhteen, se ei siinä helposti näy.
Lattiaan ei ole tullut mitään rakoja eikä halkeamia keskelle lattiaa missään kohtaan, sen sijaan parissa kohtaa on seinän vieressä tullut elämistä uuden talon levyjen liikkumisesta johtuen. Nämä kohdat on meillä eteisessä, eivätkä meitä haittaa.
Olemme onnekkaita, että nämä meidän mielestä ihanat betonipinnat tähän taloon aika sujuvasti saimme. Tuttavat tekivät remonttia kerrostaloasuntoon ja eipä ollutkaan ihan itsestäänselvän helppoa omaan omistusasuntoonsa laittaa betonilattiaa, äänieristyksen vuoksi, mutta onnistui sekin lopulta.
PLUSSAT
-Upea ulkonäkö, jos on on tämän tyylin ystävä
-Helppohoitoisuus
-Saumaton, tasainen, yhtenäinen lattiapinta
MIINUKSET
-Suhteellisen arvokas teetettynä, riippuu tietysti mihin vertaa ;)
-Liian trendikäs, kestääkö aikaa?
Oi oi oi oi oi. Musta keittiö. <<<3 Minä siis haaveilen tällä hetkellä mattamustasta, modernista keittiöstä. Pakko käydä lukemassa noi aikaisemmat jutut myös. :)
Itse olen myös hyvin ihastunut betoniin. En ehkä lattiaksi laittaisi, mutta kylpyhuoneen seinät ja joku seinä asuinpuoellakin voisi meidän kotona hyvinkin olla betonia.
Kiitos kivasta kommentistasi :) Hyvää viikonloppua!
Tuo lattian värisävy on kyllä mielettömän kaunis! Etenkin tuossa sauna-kuvassa, jossa se juuri taittaa vähän rusehtavaan - ihan täydellinen <3
Kiitos ihanasta kommentistasi Sanna <3
Rakennusblogi, joka on välillä myös sisustusblogi, käsittelee Helsinki-pientaloprojektiamme. Sisustussuunnittelija ja -toimittaja Piia ja valokuvausta harrastava AD Jari rakennuttivat perheelleen Kastellin pakettitalon Pohjois-Helsinkiin. Blogissa nähdään, miten peruspaketista saadaan ihan omannäköinen kokonaisuus.
Seuraa meitä
Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Upeita nuo kellot.
Ihanaa iltaa