Kirjoitukset avainsanalla valaisimet

 

Rakas äitini kuoli elokuussa, monta vuotta eri tavoin sairastettuaan, 81-vuotiaana. Olen monelle maininnutkin, että on ollut raskas syksy, se ei ole ollut pelkää pihan kanssa raatamista eikä työtä-hulinaa kellon ympäri, vaan myös pohjatonta surua, kaipausta ja ikävää, hautajaisten ja monenlaisten käytännön asioiden järjestämistä. Mummukkaa jäi kaipaamaan myös 3 lastenlasta, joten lastenkin kaipausta on pitänyt osata käsitellä - olisimme kaikki mieluusti viettäneet aikaa vielä jatkossakin yhdessä.

Olen miettinyt, miten tätä asiaa täällä käsittelisin ja tarvitseeko käsitellä ollenkaan, mutta kun kävin viime aikoina blogia varten miehen ottamia kuvia läpi, silmiini sattui nyt olohuoneen nurkassa kököttävä lamppu, niin tätä kauttahan asiaa on helppo lähtä käsittelemään. Meille tähän kotiin uusi lamppu, mutta minulle jo niin tuttu lapsuudesta, kun se meilläkin olohuoneen sohvan vieressä oli aina ollut. Äidiltäni olen perinyt paljon myös samaa sisustusmakua, meillä oli lapsuudenkodissa aika vaaleaa, jonkun verran Artekia, paljon ihan tavallista merkitöntä, mutta ihan ookoonnäköistä kalustetta, joihin tämä lamppukin mielestäni lukeutuu. Lapsuudenkotia oli höystetty vaaleasta kodikkaaksi runsailla tekstiileillä, poppanaliinoilla, räsymatoilla ja ryijyillä, itsetehtynä tottakai, koska olihan äitini ammatiltaan kudonnanohjaaja.

Tyhjensimme äidin asuntoa siunaustilaisuuden jälkeen ja minulla on siitä jonkinlainen möykky rinnassa edelleen. Nopeilla päätöksillä heitimme tavaraa menemään kierrätykseen, säästimme kaiken vähääkään järkevän, käyttökelpoisen, muistorikkaan tai arvokkaan ja kuskasimme Helsinkiin sen, mitä saimme yhdellä kerralla autossa tuotua, muut odottavat vielä toisaalla. Muut pikkutavarat on vielä muuttolaatikoissa meillä yläkerran aulassa, enkä ole pystynyt laatikkoja aukaisemaan, alkaa heti itkettämään. Äidin käsien mukaan muotoutuneet nahkahanskat on minulla nyt käytössä ja saunassa pellavapyyhe, joka tuoksuu vielä vähän äidiltä.

Nappasin mukaan tuon valaisimen, jota olen jo pitkään sillä silmällä tiirannut, että pidän sen muodosta ja tyylistä ja ehkä joskus sen meille haluaisin. Nyt se hetki sitten koitti. Kääntelin lamppua ympäri ja löysin Frandsenin tarran. Ei sitten valitettavasti ollut Louis Poulsenin tuotantoa, vaikka tyylillisesti onkin aika paljon samaa. Yhtä kaikki, pidän siitä ja se sopii meille hyvin. On sen verran anonyymi, että en joka hetki sitä katsoessani ikävöi äitiä ja lapsuudenkotia. En myöskään aina edes huomaa sitä, se ei ole mikään katseenvangitsija olemuksellaan, vaan pikemminkin hiljainen ja huomaamaton, käytännöllisen kaunis valontuoja. Sellaisista elementeistä pidän kotona muutenkin kovasti.

Kaikki äidin kotiinsa valitsemat taulut toin meille, saas katsoa, päätyvätkö koskaan meidän uusille seinille ja kaksi Artekin ruokapöydäntuolia, jotka ovat käytössä ruokapöydän ympärillä. Koko ruokaryhmä kaipaa meillä muutosta muutenkin, joten katsotaan, miten nämä elementit meidän kodin sisustukseen jatkossa vaikuttavat.

Näin rauhallisina sunnuntai-iltapäivinä tulee usein juuri se kova kaipaus, olisi aikaa soittaa äidille ja jutella niitä näitä - nyt ei enää voi.

 

Kommentit (10)

Anri

Otan osaa. Äitini kävi vuosien varrella äitisi opastuksella kutomassa mattoja. Äitisi oli lämmin ihminen

Pieni Talo Helsingissä
Liittynyt11.8.2015

Kiitos Anri <3. Äidistä on monella muistoja. Jopa papilla, joka siunasi hänet, oli tilaisuudessa mukana poppanaliina, jonka hänen tyttärensä oli kutonut äidin opastuksella, oli tullut kotona puheeksi, ketä hän oli menossa siunaamaan. Tämä oli minusta tosi koskettava ele. Itkuthan siinä pääsi, vaikka itkin kyllä muutenkin lähes koko tilaisuuden ajan.

Unohtunut kokonaan kuvata tänne blogiin meidän uusvanha lamppu keittiössä. Se on Artemiden Tolomeo, josta sarjasta meillä on entuudestaan pöytävalaisin. Se majailee nyt esikoisen huoneessa. Nyt kun itsekin katsoin tuota toista lastenhuonetta... ihan pakko tehdä sille jotain ensi kesänä, hankkia hyllyä ja sen sellaista, niin on keskeneräisen näköistä edelleen.

Seinä - Tolomeon ostin rakennusaikana kaveriltani, joka muutti pienempään kotiin ja kun valaisin aikansa täällä muuton jälkeen pyöri, tuntui luontevalta laittaa se saarekkeen yläpuolelle, kun siinä paljon aikaa vietetään. Valoa keittiössä meillä on ollut kylliksi jo muutenkin, tuo on sellainen kaamosajan aamukahvin keittelyvalo lähinnä.

 

Kommentit (4)

Pieni Talo Helsingissä
Liittynyt11.8.2015

Kyllähän niitä samanmielisiä kavereita on tietysti aika paljon, mutta näitä ostoksia heidän kauttaan on vähemmän kuin miltä se ehkä näyttää :)

Arvatkaapas miltä tuntuu asua uudessa talossa, missä kukaan ei ole ennen muuttoa laittanut meille valmiiksi yhtään valaisinta paikoilleen? Tai no joo, upotetut valaisimet joihinkin huoneisiin toki asennettiin, mutta niiden valo ei yksin riitä ja pelkästään niiden valossa on kyllä aika kalseatakin olla.

Täällä siis hipsimme pimeässä talossa, jos ei nyt pistetä valaisinten asennukseen vauhtia.

Valaisimia hankin mielelläni ja yritän ostaa kerralla kunnolliset, pitkäaikaiset hankinnat. Artekin valaisimet on tuttu ja turvallinen valinta siinä tapauksessa, eli ns. klassinen valinta ;) Helsinki Design Weekin yhdestä parhaasta tapahtumasta Design Marketista lähti alennettuna mukaan Artekin Mehiläispesä. Alunperin himoitsin tätä meille olohuoneeseen ja messinkisillä renkailla, mutta kun tämä siellä myyjäisissä killui alelappu kyljessään, saatoin joustaa niistä messinkirenkaista.

Koska olohuoneessa on nyt Kultakello, valaisin haki meillä jonkun aikaa paikkaansa, mutta lopulta päätin laittaa sen makuuhuoneeseen. Selitin sen itselleni sillä, että liukuovikaapistoissa oleva hopeansävyinen vedin löytää parin näistä samaa metalliväriä olevista renkaista. Sinne se passaa ihan hyvin!

Kuten kuvista huomaatte, myös makuuhuoneen sisustus on vähän kesken, siellä on aika paljasta vielä. Valkoiset pellavaverhot olisi jo olemassa, kunhan vain saaataisiin verhokisko ostettua, se on vain jäänyt tässä miljoonien kiireisimpien hoidettavien asioiden keskellä. Jokin peili puukaapin päällä olisi kiva...

Mutta taas on yksi lamppu paikoillaan, jee! Pikkuhiljaa asiat etenevät. Suuntaan tosiaan viikonloppuna Tampereelle. Hyvää viikonloppua kaikille, se on moro!

 

Kommentit (3)

Sanna/ Sisustus COCO

Just hyvä teidän makkariin ja sopii täydellisesti hopeansävyiseen vetimeen :)

Mukavaa tapaamista ja haleja.

Pieni Talo Helsingissä
Liittynyt11.8.2015

Kiitos Sanna, eikös vaan ;) Nyt ollaan palattu tapaamisesta kotiin, huh huijakkaa kun olikin kiva reissu. Nähdään pian jossain muussa kohtaa me sitten!

Vierailija

Kyllä se on varsinkin talvella ja syksyllä ikävää tehdä muuttoa, kun yleensä ei ole yhtää lamppua jätetty asuntoon. Hyvällä säkällä vessassa on valo, mutta se ei paljoa mieltä lämmitä :D Ensimmäisenä joutuu lähtemään lamppu ostoksille ja vielä pimeässä yrittää taskulampun valossa asentaa uutta valaisinta kiinni.. 

Lokakuu! Miten nopeasti on mennyt syksy, koko kesä itseasiassa. Täällä meillähän ei lomaa pidetty silloinkaan. Talvella sitten löysäillään, ehkä.

Nyt kun ote kohta irtoaa pihahommista, mitä nyt yhteistä tietä vielä vähän puuhataan ja seurataan kaupungin kaduntekohommat loppuun, alkaa olla aika katsoa taas sisätiloja.

Pikkuhiljaa tavarat löytävät paikkansa ja jotkut tilat jopa pysyvät siistinä aamusta iltaan. Kesän ja syksyn työprojekteista kertyneet pikkutavarakasat on järjestelty kaappeihin ja tasoille kivoiksi läjiksi.

Kalusteet saavat olla nyt näillä sijoillaan toistaiseksi.

Yritän pitää tilan olohuoneen ja ruokailutilan välillä väljänä. Sehän onkin niin sanottu takkatila ;) Täällä blogissa ei ole nähtykään näitä kuvakulmia vielä eli laajempaa ja vähän kurkistavampaa kuvakulmaa keittiöstä olohuoneeseen päin.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Sisustusblogi, joka on nimetty Kalliomäen perheen Helsinki-pientalo-rakennusprojektin mukaan. 

Pitkän linjan sisustusalan ammattilainen, suunnittelija, toimittaja, visualisti Piia, hänen miehensä, valokuvausta harrastava Jari ja kaksi kouluikäistä poikaa asuvat nyt neljättä vuotta uudessa talossa ja sisustavat klassisella ja ajattomalla tyylillä.

Blogissa jaetaan oman kodin sisustuksen lisäksi parhaat palat Piian kivoista työjutuista, intoillaan modernista arkkitehtuurista, matkailusta ja maisemista. 

Seuraa Piia Kalliomäkeä Instagrammissa

Tsekkaa myös Piia Kalliomäki / Studio Kalliomäki 

Kiinnostaako sinua yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä piia.kalliomaki @ gmail.com.

 

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015
2014

Kategoriat