En ole koskaan ollut mikään kummoinen viherpeukalo, mutta aina silloin tällöin jaksan yrittää. Viimeisin puuska on ollut silloin, kun heitimme edelliset kasvien jääneet roskiin muuttojen yhteydessä ja aloitimme uudestaan puhtaalta pöydältä tässä talossa. 

Upeimmat huonekasvit on sellaisia, joita on kasvatettu vuosikymmeniä. Ne ovat tuuheita, vankkoja ja ilmeikkäitä. Sellaisia saattaa löytää myös kirpputoreilta. Viimeisimmäksi olen ihaillut Lyden upeita kasveja isojen ikkunoiden läheisyydessä heidän uudessa talossaan.

Meidän nykyiset viherkasvit on hankittu noin puolitoista vuotta sitten suurin osa pieninä euron taimina Plantagenista. Tein myös kerran isomman hankinnan niin, että bongasin kaupan seinältä jonkun mummon laittaman ilmoituksen, jossa myytiin kasvien taimia jollain könttäsummalla. Pyöräilin hakemaan ne ja siellähän odottikin nimettömiä viilipurkkeihin istutettuja huonekasveja melkoinen lajitelma. Pitäkäähän siis muutkin viherkasveista haaveilevat silmät auki lähikaupassa :)

Nykyinen viherkasvivalikoimamme koostuu näistä kahdesta hankintapaikasta, vain ne helppohoitoisimmat ja sitkeimmät on selvinneet tiensä tänne asti. Muistan ehkä kerran viikossa kastella ne, en ole lannoittanut. Välillä siirtelen kasveja ympäri taloa, jos näen, että jokin meinaa nuutua jossain kohtaa. Siis ihan silmämääräisesti arvioin tilannetta tuntematta kasvien nimeä tai hoitotapaa.

Vaikka kasvit tuovat viihtyisyyttä ja kotoisuutta, niissä on kuitenkin joku epäsiisti ja epämääräinen puoli, josta en tykkää. Kasvavat mihin suuntaan sattuvat ja näyttävät jotenkin epäilyttäville.

Jotta kasveista saisi sisustuksellisempia ja katseenkestävämpiä, ne pitäisi istuttaa kauniisiin ruukuihin ja etsiä niille kodissa hyvin mietityt paikat, joissa ne eivät olisi haitolla eivätkä kuitenkaan veisi liikaa tilantuntua.

Olen alkanut haaveilemaan meille Ferm Livingin kukkalaatikkoa ikkunan eteen ja paria amppelia, jotka voisivat olla vähän eri korkeuksilla. Tasoille jäävät kasvit voisivat asua Fermin Pot-sarjan ruukuissa tai tietysti myös aivan ihanissa Carina Seth Anderssonin suunnittelemissa Fogian keramiikkaruukuissa.

Mutta pitäisi olla varma, että haluaa katsella näitä omapäisesti käyttäytyviä ja omalaatuisia tyyppejä kotona ennenkuin alkaa hankkimaan kovin arvokkaita ruukkuja niille.

Ainoat kasvit, joille olen jaksanut etsiä nimet ja joihin olen kehittänyt myös jonkunlaisen tunnesiteen, taitavat olla fiikukset eli kumiviikunat. Ne ovat nyt puolessatoissa vuodessa kasvaneet viiden senttimetrin mittaisesta taimesta tuohon pituuteen, jossa nyt ovat. Näistä tahtoisin isot kasvit ja saas nähdä, asummeko tässä talossa niin pitkään, että saadaan se täällä nähdä.