Tämän koko viikon olen työskennellyt kotona ja se on tuntunut tosi ihanalle pitkästä aikaa. Ei yksiäkään kuvauksia, muutama palaveri kyllä, mutta pääasiassa suunnittelu- ja kirjoitustöitä kotona. Miten etuoikeutettua se onkaan, aina välillä unohdan nauttia tästä mahdollisuudesta.

Tänä aamuna paistoi aurinko, mutta päivän mittaan kääntyi sateiseksi. Aurinkoisina päivinä on ihana seurata, miten valo kiertää kodissa, sitä kun ei aina viikonloppuisinkaan tajuta seurata. Alakerta tuntuu tosi avaralle ja valoisalle.

Minulla on suunnitelmissa pitää kotimme alakerta myös oman studioni käytössä niin, että voisin tavata täällä suunnitteluasiakkaita. Asia voisi olla ajankohtaista vaikka vuoden päästä, koska siihen mennessä piha on varmaankin valmiiMPI, että kehtaa tänne ketään päästää.

Tämä asia tuli taas mieleeni, kun eilen kävi erään huonekalutehtaan edustaja meillä, tuossa sitten pihalla katsottiin sohvat ja ruokapöydän ääressä kansiot. Tänään soitteli parkettivalmistajan edustaja, että saako tulla päivittämään suunnittelijakansiota. Näitä kotona työskentelemisen koomisia puolia. Silti en halua tästä tavasta luopua, tämä on tukikohtani. Onneksi soittavat etukäteen, että ehdin aamun sotkut siivota yläkertaan.

Kuvauksista jääneet kukat on kumma kyllä vieläkin hengissä maljakossaan. Tunnistaako joku nämä kukat, mitä nämä on? Kukka oli tosi kaunis nuppuisenakin, usein minusta varsinkin valko-vihreät kukat ovatkin. Nyt nämä yllättäen alkoivatkin kukkia, seuraan kiinnostuneena, miten paljon kukkia voi yhdessä varressa olla.

Olemme saaneet erään terassiin ja nikkarointiin liittyvän blogihaasteen, jota olisi tarkoitus aloitella työstämään tänä viikonloppuna. Mies on esikoisen mukana säbä-treeneissä ja peleissä molempina viikon päivinä, joten saas katsoa, saanko aloitettua itsekseni tuota projektia.

Imuroin jo eilen, joten nyt olisi tarkoitus ottaa rauhallisesti tämä ilta ja kerätä voimia ensi viikkoon. 

Hyvää perjantaita kaikille!