Onko kevät tehnyt minusta modernisti romanttisen?

Pahoittelen, että blogissa on ollut vähän hiljaista viime aikoina. Kaikkien aikojen vilkkain työkevät käynnissä ja se on hyvä se! Sitten kyllä myöhemmin onkin kerrottavaa blogissakin vaikka kuinka.

Tänään lauantaina aamupäivällä oli lopultakin aikaa olla rauhassa kotona, kuvata ja kirjoitella blogiin. Monenlaista asiaa onkin kerralla...

Minulta on kysytty, miten saamme kuvattua blogiin hyviä kuvia? Suunnittelen viikolla etukäteen kuvat, siivoan usein perjantai-iltapäivällä ja illalla ja lauantaina heti aamupalan jälkeen päästään kuvaamaan. Käytämme aina luonnonvaloa ja asuessahan se käykin tutuksi, mihin kohtaan kotia päivä paistaa milloinkin. 

Meillähän mies kuvaa, minun tarvitsee vain siivota ja kertoa, mitä kuvataan. Lopullisiin kuviin annan hänelle vapaat kädet, en seiso kameran vieressä tarkastamassa kuvia, kuten päivätöissäni. Usein yllätyn positiivisesti ja olen itsekin fiiliksissäni kuvista, kuten tämän postauksen kuvista, jotka on aika hyviä!

Tämä tapa blogata on minulle ainoa oikea vaihtoehto, kun itseäni ei kuvaaminen kiinnosta yhtään! Se erottaa bloggaamisen myös omasta työstäni. Rakastan työtäni ja vertaisin aina itseäni ammattikuvaajiin ja hommasta ei tulisi mitään.

Olen tänä keväänä tehnyt kotimaisille sisustuslehdille kolme puutarha-kattaus-kevät-tekstiilikuvausta. Olen ollut mukana myös Asun-lehden ja Marimekon Puetaan koti-kiertueella, joten kaikki kukkaset ja vihreät alkaa olla aika tuttuja. En ole ollut aikaisemmin ollenkaan kukkaistyttö, opettelen vasta.

Kun näitä kaunokaisia saa käsiinsä, jotenkin uinuva luovuus alkaa nousemaan, omalla tahdollaan sinne tänne taipuvat kukat ovatkin aika kiinnostavia ja ihania kukkakuvia olemmekin saaneet aikaiseksi. Kuvauksista toin kotiin myös mm. Huiskulasta ostettuja magnolian oksia, yksinkertaisesti upeita! Nyt vain odotellaan, että loputkin nuput puhkeavat kukkaan.

Onkohan nämä kukkakuvaukset herätellleet minusta romantikon vai onko tämä kevät jotenkin erityinen? Rakennusprojektin jälkeen olo on ollut vähän hyytynyt ja piha odottaa edelleen rakentamista, niin sitä ihanampaa on nautiskella sisällä valmiista kohdista ja herkutella sisällä yksityiskohdila kuten vaikkapa kukilla, tyynyillä ja uusilla torkkupeitteillä. Se jos mikä on sisustusterapiaa!

En ole kovin ankara itselleni. Jos minua huvittaa laittaa sohvalle haalean persikan värinen Annon tyyny, joka jäi käteeni ohikulkumatkalla, sen teen. Ei sen tarvitse olla meillä aina.

Sain lahjaksi kuvausten tuoksinnassa ja muutaman käänteen jälkeen Designers Guildin uuden malliston Sienna Dove-pellavapeitteen Vallila Interiorista, se on aivan ihana! Juuri sopivan römppäinen ja juuri oikean värinen ja tyylinen liukuvärjätty harmaa meille.

Vuoden verran talossa asuttuamme tajusin, että syksyllä hankkimamme Artekin Kultakello ei olekaan oikeassa paikassa. Vaihdoimme makkarissa olleen Mehiläispesän olohuoneeseen ja Kultakello siirtyi makkariin. 

Voi näyttää siltä, että hankimme kalusteita ex-tempore, mutta pitkään haaveilemani Vitran pikkupöytä päätyi meille kuvauksista nyt vasta!

Mutta kaikenkaikkiaan meillä on nyt kovin pastellista ja kukkaista, kukapa uskoisi! Se näyttää yllättäen kovin ihanalle! 

Peite, Designers Guild, Vallila Interior.

Vitra Eames LTR Occasional-poytä, Finnish Design Shop.

Yllä olevista tuotteista on saatu alennusta tai ne on saatu näkyvyyttä vastaan.