
Vierailimme Posiolla Anu Pentikin vieraina tietysti myös Pentik Kartanossa Timisjärvellä. Kartano on tällä hetkellä kolmen vanhan hirsitalon muodostama kokonaisuus, taloissa toimii taiteilijaresidenssi, kahvila ja taidegalleria.
Galleriassa oli nyt esillä täällä Helsingissä vuosi sitten Taidehallissa ollut Anu Pentikin Kolme tilaa -näyttelyn teoksia. En olekaan muuten postannut blogiin tätä näyttelyä, vaikka siellä kyllä kävin, haltioiduin ja kuvasinkin siellä. Vielähän tuota ehtii :)
Kartanoon liittyy mukava uutinen! Pentik alkaa "maanviljeliöiksi" ja alkavat uuden Pehtoorin Inga Kososen johdolla kasvattaa mm. yrttejä ja alkaa tuottaa niistä omaa luonnonmukaista Pentik Kartano-nimeä kantavaa tuotesarjaa, joka tulee myöhemmin myyntiin myymälöihin kautta maan. Tämä on erittäin luontevaa ja luonnollista Posiolla sijaitsevalle Pentikille, jonka juuret ovat tukevasti suomalaisessa luonnossa. Kartano järjestää myös kursseja mm. yrtinviljelyyn, lisää tietoa löytyy noilta nettisivuilta. Lähellä on jatkossa mahdollista kasvattaa lampaita ja rakentaa mm. lisää vierasmajoitusta.
Vierailimme taiteilijaresidenssissä, jossa on esillä siellä työskennelleiden taiteilijoiden töitä. Ulkomaiset vieraat ovat kuulemma haltioituneita hiljaisuudesta ja luonnosta, olipa joku käynyt makaamassa järven jäälläkin kuuntelemassa, kuinka jäät paukkuvat!
Pakko myös kertoa, että vierailun joka välissä saimme ihania välipaloja ja maistiaisia, residenssissä nautimme mäti-smetana-ruisleipäsiä ja kuplivaa juormaa, aah!
Illan päätteeksi saimme nauttia ihanan illallisen tuossa huikeassa isossa salissa kauniisti katettuna pitkään yhteiseen pöytään. Saimme maukasta perinneruokaa: alkuruuaksi matsukesienikeittoa, sen kanssa itsetehtyä siemennäkkäriä punajuuripestolla, pääruuaksi poronkäristystä ja jälkkäriksi lakkoja vaniljakastikkeella. Kaikki niin suussasulavaa ja hyvää. Anulla on omakokki-oikea käsi, joka kulkee Anun mukana laittamassa ruokaa vieraille ja päivittäin myös Anulle itselleen, että Anulle jää enemmän aikaa taiteentekemiseen.
Illan aikana rupettelimme Pentikin vuosista ja historiasta, vaikeistakin ajoista. Anun tapa rupatella hiljaisella äänellä pehmeästi ja rauhallisesti on jotenkin lumoava, pakko keskittyä kuuntelemaan. Hän ei kehuskele, kertoilee vain. Hän on ostanut paljon kiinteistöjä miehensä Topin kanssa ja aina ottanut ne Pentikin käyttöön, asunut perheensä kanssa välillä todella alkeellisestikin. Pentikiä on rakennettu pitkään ja sinnikkäästi ja on kaiken menestyksensä todella ansainnut. Onneksi on jo monta menestysvuotta takana ja se onkin mahdollistanut Anun oman taiteentekemisen.
Tuo ilta tuossa persoonallisessa ja uniikissa Pentik Kartanossa on kyllä mieleenpainuneimpia ikinä. Lue Kartanon historia täältä, mikä kulttuuriteko!
"Timisjärvestä tuli upea kokonaisvaltainen taideteos. On turvallinen ja varma tunne siitä, että myös tulevat sukupolvet ottavat sen omakseen ja kiintyvät siihen. Talo on rauhan tyyssija. Tästä on hyvä jatkaa. "
-Anu ja Topi