Monessa blogissa on nyt ollut katsauksia päättyvään vuoteen ja kun nyt pääsimme kotiin, aloin minäkin kaivella vanhoja kuvia. Tämä vuosihan on ollut meille Se Vuosi, kun tapahtui kaikkea jännää, kivaa, isoa ja näkyvää. Raksasta tuli koti ja muitakin isoja projekteja mahtui vuoteen omien töiden puolesta.

Jännästi tulikin muuten flashback vuoden takaisiin fiiliksiin, kun ilmojen kylmettyä jokunen viikko sitten kaivelin toppatakkia kaapista ylleni. Samaisessa vaatetuksessa kävin päivittäin raksalla katsomassa töiden etenemistä ja muutama maalitahra onkin takissa muistona niistä ajoista.

Viime tammikuussa meidän raksalla koitti suuri ja odotettu hetki, kun Kastelli luovutti talon meille viittä vaille valmis-toimituksena. Lue yksi blogimme suosituimmista postauksista vanhan blogin puolelta. Tämä vaihe jäi vähän kaoottisena itsellekin mieleen, siinä oli sekä kauhua että innostusta ilmassa. Osaammeko ja jaksammeko saada talon valmiiksi, tulikohan haukattua liian suuri kakkupala? 

Helmikuussa talon sisäseinät pohjamaalattiin sekä tehtiin betonipinnoite alakertaan ja märkätiloihin.

Maaliskuusta ei löydy yhtään järjellistä kuvaa. Siinä kuussa mies huhki raksalla joka ilta töiden jälkeen ja viikonloppuisin, minä huolehdin lapsista ja kodista. Yhdessä maalasimme pohjamaalin päälle toisen maalikerroksen, sain välillä maalattua päivälläkin, lapset olivat muutoin raksalla aina mukana.

Maaliskuussa tehtiin kaikki muut pinnat ja kiintokalusteet. Ihana ystäväperhe asensi meille yläkerran parkettilattian ja auttoi muissakin hommissa. Musta keittiö oli yksi odotetuimmista kokonaisuuksista taloon!

Jälkikäteen ajateltuna olisi ehdottomasti kannattanut rutistaa vielä pari viikkoa lisää ennen muuttoa ja asentaa ne kuuluisat listat ikkunoiden ja ovien ympärille ja yläkertaan lattialistat, sekä viimeistellä portaikon seutu, koska ne hommat on edelleen tekemättä. Muuton jälkeen kaikki hommat yksinkertaisesti hidastuivat.

Miehellä on pakkomielle saada tehdä itse asioita, koska silloin hän saa tehtyä ne täydellisen hyvin. Itse olen suurpiirteisempi ja siksi minun ei anneta osallistua, minulle on nyt jäänyt se kärsimätön odottavan osa. Ehkä näin on paras, koska taloproketista jäikin minulle pari asiaa hampaankoloon, joista voi vain syyttää omaa suurpiirteyttä ja rentoutta, ei tullut silloin kiinnitettyä asioihin tarpeeksi hyvin huomiota. Tuo puupalkki alakerrassa harmittaa vieläkin, kukaan Kastellin puolelta ei puhunut siitä mitään enkä itse osannut reagoida asiaan ajoissa. Sen olisi ehkä saanut levytettyä vielä myöhemminkin, mutta muita asioita tuli koko ajan vastaan ja päälle. Syvälle mieleen on myös jäänyt Kastellin työpäällikön lausahdus : "Rouva hyvä, ei pitäisi lähteä rakentamaan taloa, jos ei osaa". Niinpä. Vasta asuessa sitä on aikaa tarkastella asioita ja miettiä, mitä olisi voinut tehdä toisin.

Pääsiäisenä pääsimme muuttamaan uuteen taloon! Muuttovalmiuteen tarvitaan keittiö, yksi toimiva kylpyhuone, portaat ja pinnat puhtaina, sille minimitasolle pääsimme tässä aikataulussa. Siitä asti olemme edistelleet pikkuhiljaa sekä rakentamista että sisustusta. Vaatekaapit saimme hankittua pari kuukautta muuton jälkeen kesäkuussa.

Talon ulkoseinät ja sokkelin saimme maalattua syyskuussa ja heinäkuussa aloiteltu kauan odotettu sauna valmistui lokakuussa. Siitä olemme nauttineet kovasti!

Elokuussa raksablogimme muutti tänne Glorian Kodin alle ja pikkuhiljaa toivottavasti kaikki meidän raksaprojektia kiinnostuneina seuranneet  ja ihanasti kommentoineet löytävät myös tiensä tänne. Yksi kaveri sanoi, ettei kannata liian nopeasti rakentaa valmiiksi, että riittää blogissa kirjoitettavaa jatkossakin :) Jep, sitä ohjetta olemme noudattaneet :D

Päätavoitteina ensi vuodelle pidän saunasiiven yhden huoneen eli yhdistetyn kodinhoitohuoneen ja pukuhuoneen rakentamista loppuun, muut tekemättämömät sisätyöt valmiiksi sekä isoimpana juttuna ja vähän stressin aiheenakin on tuo pihan laitto. Siihen pitäisi nyt oikeasti keskityttyä, miten siitä saisi mahdollisimman hyvännäköisen, lapsiperheen arjessa hyvin toimivan, hyvin tehdyn ja helppohoitoisen vihreän vieläpä kustannustehokkaasti.

Talon sisäpuolelle alan kohtapuoleen suunnitella lisää säilytyskalusteita, jotta saamme seinien vierustoilla lojuvat lehti- ja kirjapinot piiloon ja piilosta taas kaikki kauniit esineet esille. Olohuoneeseen on suunnitteilla korkea hyllykkö ja ruokailutilaan senkki. Ja sisustajallehan koti on valmis vasta, kun kaikki hyllyt, taulut, valaisimet, naulakot, nupit on paikoillaan.

Kulunut vuosi oli muutenkin raskas, lähipiirissä oli työttömyyttä ja sairastelua. Koko taloudellinen tilanne maassa on ollut synkkä ja se näkyy jonkun verran omissa ja kollegoiden töissä ja tekemisissä ja aiheuttaa yleistä huolta ja epävarmuutta.

Tämä ei ollut meille koskaan mikään unelmataloprojekti, vain projekti, joka tulla tupsahti eteen ja jota lähdimme hullunrohkeasti tekemään todeksi. Otettiin perustalopaketti, jota muokattiin omannäköiseksi. Kokonaisuuteen ja valintoihimme olemme edelleen tyytyväisiä. Muutama kokeilu on tehty, mutta talon perusilme on klassinen ja aikaa kestävä. Kaikki, mihin pystyimme itse vaikuttamaan, on tehty hyvin ja laadukkaasti. Talo on asuttava ja toimiva, tilaahan meillä on tuplasti vanhaan kerrostaloasuntoon verrattuna.

Tämän koosteen avulla on hyvä myös muistuttaa itselle, että pitäisi katsoa taaksepäin ja olla tyytyväinen saavutettuun. Meidän rajallisilla resursseilla tämä on nyt jo hieno saavutus! Pitäisi olla itselleen armollisempi ja kärsivällisempi, hiljaa tästä ihan hyvä tulee.

Pienessä talossa Helsingissä vuoden viimeisenä päivänä kaikki siis aika lailla hyvin!