Tänään on äitienpäivä. Onnellinen päivä siinä mielessä, että saan olla äiti kahdelle vauhdikkaalle ja ihanalle pojalle. Haikean surullisena siitä, ettei omaa äitiä enää ole.

Meillä oli paljonkin suunnitelmia pitkään äitienpäiväviikonloppuun, mutta mikään suunnitelma ei onnistunut niillä toiveilla ja budjetilla, mikä oli ajateltu. Olemme siis tänään kotona. Mutta mikä onkaan tärkeämpää ja ihanampaa kuin koti ja oma perhe? Koska ollaan kotona ja ilma on mitä suotuisin (vaikka pakko tunnustaa, meillä ei niin kauheasti pidetä helteestä, kun sitten on jo liian kuuma), muutama pikku puuha on tietysti laitettava työstöön. Mikä ihme siinä on, ettei talvella huvita tehdä mitään muuta kuin pakolliset, mutta kevät ja kesä tuo energiaa kaikkeen ylimääräiseen puuhaan.

Pihalla on tietysti jo aika mukavassa kasvuvauhdissa kaikki ne puut, pensaat ja perennat, mitkä syksyllä ehdin istuttaa. Postauksen kuvat ovat viime kesältä heinäkuulta, joten noin vihreää ei tietysti vielä ole. Pieniä silmuja on kuitenkin jo omenapuissa, kirsikkapuussa jo kukkiakin, terassilla kasvaa ruukussa heinää ja ruukkupajussakin on pienet lehden alut. Kuvissa näkyvää rosmariiniä ruukussa ei olisi saanut jättää ulos talveksi (en ollut jaksanut selvittää asiaa...), joten sitä ei enää ole ja vaahterasta luovuin loppusyksystä, kun se oli tiputtanut lehtensä ja tarvitsin ison ruukun saamilleni havuille :D. Piha elää koko ajan...! On myös tosi jännittävää ja koukuttavaa seurata pihan edistymistä ja kasvien kasvua ja kukintaa.

Pihalle istutettu magnolia kukkii muutamalla kukalla. Tuntuu tosi palkitsevalle, koska olemmehan raataneet pihan eteen ihan hullun lailla, nollasta aloitettiin ja nyt ollaan jo näin pitkällä. Laajensin hiukan tuota portaiden lähellä olevaa ns. kukkapenkkiosuutta eli kaivoin nurmikkoa pois, istutin siihen pari pionia (valkoisen ja hennon vaaleanpunaisen :). Kuvien oton jälkeen siihen on tullut kuunliljaa ja vuorenkilpeä.

Juurille laitettava musta kate oli y l l ä t t ä e n loppu lähipuutarhoilta, joten sitä pitää jäljittää ensi viikon lopulla. Ostin puutarhalta kuitenkin itselleni äitienpäiväkukaksi rodon, koska se oli alessa ja valkoinen, niitä ei aina osu kohdalle. Nyt se odottaa ruukussa, kun tuumin oikeaan paikkaa pihalla.

Viime viikonloppuna aloitin terassin ja portaiden pesemisen. Ihan käsipelillä juuriharjalla ja pesuaineella, koska meillähän ei painepesuria ole. Oli sen verran kovaa hommaa, että piti jakaa kolmelle päivälle, mutta nyt 3 asumisvuoden aikana liasta, maaliroiskeista ja grillauksen pärkeistä likaantuneet ja harmaantuneet terassit on pesty ja huolella onkin! Valitettavasti ne ovat nyt sitten alkuperäisen väriset eli ruskeat :D Tänä kesänä, lopultakin, on tarkoitus öljytä ne harmaaksi.

Varsinainen äitienpäivähomma meillä on ollut vanhojen jämämaalien etsiminen ja sisäportaikon kaiteen irrottaminen. Porraskuilu on nimittäin ollut pohjamaalilla kaikki nämä vuodet, koska aikoinaan oli kova hinku päästä muuttamaan, ei ollut aikaa etsiä korkeita telineitä, jolla kaksi kerrosta korkean porraskuilun olisi saanut maalattua portaikosta käsin! Kaidetta ei olla juurikaan blogissa esitelty, koska se tilattiin nopsaan portaat urakoineelta kirvesmieheltä ja oli alunperinkin liian paksu möhkäle, johon silmä ei koskaan tottunut. Jotkut asiat vain tökkivät päivittäin ja tämä oli sellainen asia. Nyt olemme tilanneet maalauksen tutulta, autotalliamme urakoineelta firmalta ja sirompaan kaiteeseen mallia on käyty katsomassa naapurissa. Nämä on järkevää hoitaa kerralla kuntoon!

Nyt sitten loppu-äitienpäivän istuskelen terassituolissa nauttimassa ulkoilmasta ja vähän valkoviinistä, kunhan alkaa löytyä varjoisempaa paikkaa! Näin meillä tänä vuonna :D