Meillä on tällä viikolla ilmennyt uusi yllättävä käänne liittyen roskien kierrättämiseen meidän alueella. Sapettaa sen verran, että on ihan pakko kirjoittaa tänne blogiin siitä!

Meidän nelikon yhteinen roskisaitaus sijaitsee meidän tontilla, kuvassa näkyvän aidan takana tontin nurkkauksessa. Olemme tänä syksynä ottaneet käyttöön kolmannen roskiksen, muovit. Niiden kierrättäminen omakotitalossa Helsingissä tuli vasta tänä syksynä mahdolliseksi, kerrostaloissahan energiajätettä on kerätty jo todella kauan. Olin itse tämän hankkeen puuhanaisena, kun aloin stressaantumaan sekä muovijätteen määrästä (sitä tulee meille kaikkein eniten, noin yksi iso ikeakassillinen viikossa) että sen viemisestä lähimpään kierrätyspisteeseen joko kävellen tai pyörällä parin kilomertin päähän. Olin todella onnessani, kun saimme ison roska-astian muoveille omaan roskisaitaukseen!

Lisäksi meillä on sekajäte ja biojäte, kolme astiaa yhteensä neljälle taloudelle. Yhteiset kustannukset ei olleet pahat. Kotona sain järjestettyä jopa ihan sujuvasti kierrätyspisteet kaikille lajeille keittiön läheisyyteen.

Nyt kävikin ilmi naapureiden kanssa käydyssä pihakeskustelussa, että tämä määrä roskiksia on liian suuri paloturvallisuusriski näin tiukasti mitoitetuille tonteille. Meidän aitauksen etäisyys lähimmistä talosta on 4.5 metriä ja se on kuulemma liian vähän. Nyt siirrymme alkeellisesti yhteen roskikseen ja se sapettaa ihan vietävästi. 

Miten on mahdollista, että sama Helsingin kaupunki kaavoittaa ja rakennusvirasto määrittelee näin ajattelemattomasti tonteille roskisten paikkoja ja samalla HSY kehoittaa asukkaita kierrätykseen, joka kuitenkin osoittautuu mahdottomaksi käytännössä? Kenellä on halua ekologisempaan elämäntapaan, ei voi sitä omassa asumismuodossaan toteuttaa? Onko mitään järkeä, että vain osa kaupungin asukkaista kierrättää, onko siitä mitään hyötyä, eikö kaikkien pitäisi osallistua? 

Tontit ovat sen verran pieniä, etten ole keksinyt järkevää paikkaa edes kompostorille.

Sinä Helsingin kaupungin rakennusviraston työntekijä, joka ainakin blogin alkutaipaleella tunnustit lukevasti blogiani, kommentoithan alle vapaasti omin sanoin, miten meni niinkuin omasta mielestä? 

 

Kommentit (6)

.

Voi ei ymmärrän tuskasi! Meillä täällä P-Saksalaisessa paritalossa on oma (kummallakin asukkaalle) roska-astia paperille, biojätteelle ja sekajätteelle, jotka tyhjennetään kerran kuussa paitsi sekajäte, joka haetaan jokatoinen viikko. Lisäksi kerran kahteen viikkoon haetaan yhdistetty kotitalouspakkausten muovi- ja metallijäte keltaisissa säkeissä. Muovijätettä tosiaan kertyy niin paljon, että sekajäteastiamme on puolityhjä lahes aina! Hinnoittelu myös suosii kierrätystä: keltainen jäte ilmaista, paperista ja biojätteestä maksetaan vain roskiksen vuosivuokra ja sekajäte on KALLISTA, mutta kierrätyksen ansiosta kevyesti selviämme nelihenkisenä perheenä  minimikuluista sen osalta. Puutarhajätteitä ei täälläkään saa laittaa biojätteisiin, mutta kaikki pahvit menevät paperikeräykseen ja niitä saa olla myös roskiksen vieressä, kunhan ovat siististi littanaksi pakattuna. Pahvikotelot ja muovi ovat ehdottomasti isoimmat jäteastian täyttäjät ja kierrätys kyllä vaikuttaa myös kaupassa valintoihin sillä huomaan nykyisin vertailevani myös miten tavarat on pakattu. Lasi-, ja patterijäte sekä käyttövaatekierrätyspisteet löytyvät lähimarkettien pihalta. Toimii!

Vierailija

Moi! Ja kuinka usein tuo koko nelikon yhteinen yksi sekajäteastia sitten pitää tyhjentää? Eikö tuo yksi astia ole ihan koko ajan täynnä?

-Jutta-

Vierailija

Luultavasti ongelman voisi ratkaista ostamalla seka- muovi- ja biojätteelle konetyhjennettävät metalliset 240 L astiat - määräysten mukaan metallisia astioita kun saa sijoittaa neljän metrin etäisyydelle rakennuksen räystäslinjasta. HSYlle omat astiat ovat OK eikä tarvitse maksaa vuokraa astiasta vaikka aluksi niihin pitääkin investoida. Roskiksiin saa myös erillisiä palosuojia mutta pientalossa metallinen astia olisi varmaan kätevämpi.

Seuraa 

Rakennusblogi, joka on välillä myös sisustusblogi, käsittelee Helsinki-pientaloprojektiamme. Sisustussuunnittelija ja -toimittaja Piia ja valokuvausta harrastava AD Jari rakennuttivat perheelleen Kastellin pakettitalon Pohjois-Helsinkiin. Blogissa nähdään, miten peruspaketista saadaan ihan omannäköinen kokonaisuus.
Seuraa meitä

Instagram

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Blogiarkisto

2017
2016
2015
2014

Kategoriat

Instagram