
Nyt on siis todellakin pihahommat siirtyneet seuraavalle tasolle eli suunnittelusta pikkuhiljaa toteutukseen. Tilasimme pitkän talven jäljiltä huolellisesti suunnittellut ja budjetoidut kivet vajaa pari viikkoa sitten ja toissapäivänä ne sitten tulivatkin. Niitä onkin aika paljon...!
Otimme kaikki kivet Rudukselta, kaikki kätevästi samasta paikasta. Kivien valinta oli todella vaikeaa, mutta lopulta valitsimme parhaimman näköiset kivet, jotka mahtuivat meidän budjettiin. Tuo ulkonäköpuoli olikin yksi ihan tärkeä tekijä meidän pihakivissä. Siitä lisää myöhemmin. Laskimme määrän myös mielestämme huolellisesti, saas nähdä pitääkö laskelmat paikkansa vai tuleeko yllätyksiä.
Sillä aikaa, kun mietimme kiviä ja yritimme saada näin keskellä kesää vähän epätoivoisestikin tarjouksia tekijöiltä, aloimme kaivaa kuoppia muureille ja tasoittamaan jälleen kerran maita oikeisiin paikkoihinsa. Tätä hommaahan on tehty viime syksylläkin. Ehkä ainoa ihan iso ja selkeä kompastuskivi meidän rakennusprojektissa, kun ei tullut budjetoitua rahaa pihaan yhtään. Jos kivet on itseltä laittamatta vielä syyskuussa, saamme sitten ehkä jonkun firman paikalle. Vaikka toisaalta, aika hyvää oppia on saatu seuraamalla naapureiden käyttämien ammattilaisten tekemiä kivihommia ;)
Tiedättekö tunteen, kun oon niin väsynyt, että jaksaa hädin tuskin illalla suihkuun mennä ja nostaa käsisuihkun päänsä päälle, kun käsiin sattuu luita myöten niin kamalasti, sellainen tunne on, kun on kaivanut kivikovaa maata illan. Sain bloginäkyvyyttä vastaan Fiskarsin Xact-lapioita, ja ne on todellakin ihan eri luokkaa kuin meidän aiemmat rautakaupasta hankitut halpislapiot, pureutuvat kivikovaan soramaahan tehokkaasti. Tässä kohtaa projektia kun ei voi sanoa olevansa väsynyt, mutta onnellinen - ainoastaan väsynyt...
Mä tiedän sen tunteen, oikein hyvin. Viime kesäinen pihanvääntö on oikein hyvässä muistissa, mm. se 36 tonnia multaa, jota pieni kottarillinen kerrallaan levitettiin... :-D Siinä sai heiluttaa lapiota aika riittävästi. Soran kaivaminen on kyllä todella lapiohommien pahimmasta päästä!
Niin että siis tsemppiä ihan hurjasti! Meinasi tärkein unohtua kun heittäydyin muisteloihin :-D
Kiitos Lyde <3
Tuo on raskainta työtä mitä voi olla. Kaivaa maata lapiolla, apua. Koettakaa jaksaa. Olen yhden pihan perustanut istutukset kaivanut lapiolla kaivaen ja vannoin ettei ikinä enää.
Kiitos Terhi <3
Tsemppia kovasti kaivuuhommiin. Minä täällä valitan, kun istutan yhden kukan pihalle ja joudun kaivamaan kovaa maata istustuskuopan verran :D
Kiitos Riikka <3. Tänäänkin on kaivettu, tällä kertaa kuoppia aidantolpille ja jätekatoksen tolpille...
Itselle on jokseenkin lohduttavaa katsella että joillakin muillakin vähän venähtää nuo pihahommat yms. Itse ollaan asuttu nyt kaksi vuotta ja rahaa ei myöskään jäänyt senttiäkään tuohon pihaan :) Olisihan sitä jäänyt, jos sisälle olisi valinnut halvempia juttuja mutku... Josko mekin elokuussa saatais vihdoinkin nurtsi tuon heinäpellon tilalle. Tosin ehkä se on toisaalta hyväkin, että on rauhassa saanut suunnitella ja nähnyt asumisen ohessa, että minkälainen piha meidän perheelle sopii ja on tarpeellinen. Joka tapauksessa teillä on kaunis talo ja eipä taida pihakaan siitä poiketa. Jaksamista kaivuuhommiin!!!
Kiitos kommentistasi, kävinkin kurkistamassa blogiasi ja kauppaasi :) No sama, kun sisälle piti saada kaikenlaista... Seuraavassa postauksessa pääsen näytttämään jo vähän kivihommien aloitusta.