
Nyt palaamme toisen postauksen verran näihin omiin hiilijalanjälkiasioihin (lue edellinen postaus, jos et tiedä, mistä on kysymys :). Tuo Sitran testi oli niin ylimalkainen, että teki mieli jatkaa pohdintoja aiheesta lisää toisen postauksen verran.
Olemme yrittäneet tehdä parhaamme mukaan oikeita valintoja ja tällaisia valintoja olemme tehneet:
Meillä on kiinteähintainen vesisähkö, jota kotitalouksille ilmeisesti yleensä tarjotaan. Ekosähköä tekisi mieli ostaa, mutta siinä kohtaa olemme säästäneet. Sähkön käyttö meillä perheenä on miehen mielestä varmaankin tuplaantunut kerrostaloaumiseen verrattuna, mutta siellä asuessa emme itse maksaneet lämmityksen emmekä pesukoneen sähköä, kun käytin pyykkitupaa. Sen sijaan tähän taloon hankimme kaikki laitteet mahdollismman matalaa kulutusluokkaa oleviksi. Ennen se oli ympäristöteko, että irrotti laitteen sähköjohdon seinästä, kun laite ei käytössä, vaan nyt laitteiden kulutus on niin pientä, ettei se enää merkitse.
Suurinta tuskaa poden kierrättämisestä. Meidän piharoskiksen tilanteen voi lukea tästä postauksesta. Eli edelleenkin sekajätteeseen meillä menee muovi ja biojäte, harmittaa. Mutta sädekehää pään ympärille kasvattaa se, että metalli, lasi ja kartonki viedään hyvinkin ekologisesti joko (kesäkaudella) pyörällä tai (talvikaudella) jalkaisin kierrätyspisteeseen parin kilometrin päähän. Paperinkeräys on sentään vähän lähempänä.
Olen koettanut haastaa itseni käyttämään ekokosmetiikkaa. Käytän niin vähän kosmetiikkaa (ehkä vajaata kymmentä tuotetta päivittäin, jotka haen lähikaupasta), että vaikutus ei ole kovin suuri, mutta voisihan sitä yrittää. Esimerkiksi näitä uusia Unnia, joita meille käytiin esittelemässä Sisustustoimittajien saunaillassa. Kauniita pakkauksia!
Tällä viikolla meillä on myös vähennetty maitotuotteiden määrää, vaikka niitä meillä menee kyllä tosi hyvänä: olen saanut vaihdettua kahvimaidon kauramaitoon (vaikka en pidä sen rasvaisesta ja "liian maukkaasta " mausta) ja esikoinen kokeilee totuttautua kaurajugurtttiin!
Pienin askelin asiassa eteenpäin!