Lasten kanssa heinäkuussa Venetsiaan voi kuulostaa ennemmin haasteelta kuin lomalta, mutta toisin kävi. Kaupunki otti meidät hellän helteiseen huomaansa ja nautimme kovasti. 

Käänsi pään sitten itään tai länteen, kaunista kuvattavaa riitti. Siksi jaan Venetsian kahteen erilliseen postaukseen. Kokoan molempiin muutamia seikkoja, mitkä toimivat kivasti kaupungissa - ainakin meidän reissulla. 

Hotellimme - Hotel Bellini - oli lähellä bussiasemaa, joten kävelimme kymmenessä minuutissa lentokenttäbussilta hotellille. Keskeinen sijainti helpotti myös vesibusseihin hyppäämistä, ruokakaupat välipaloja ja muita tarpeita ajatellen olivat lähellä ja niin edelleen. Hotelli oli mukava kokemus, paikan kattoterassi kerrassaan upea ja aamiainen hyvä. Pidimme kovasti. 

Ensimmäisenä päivänä nappasimme kartan hotellilta mukaan ja tutustuimme kaupunkiin kävellen. Emme ottaneet sen kummemmin määränpäätä, vaan menimme sinne, minne nenä näytti. Se oli kuitenkin sääntö, että milloin tahansa sai huutaa stop, kun eteen tuli kivannäköinen kahvila. Limupaussit tekivät tepastelusta mukavaa, eikä tullut hampaat irvessä suorittamisen tunnetta - päinvastoin. Silti kun pääsimme takaisin hotellille, kilometrejä oli kertynyt kiitettävät 11 - ja lastenkin mielestä aika huomaamatta. Jalan Venetsiasta näkee myös kaikki ne pienet ja ihanat sivukujat sekä kanaalit. Lounasleivät nappasimme tiskiltä mukaan ja mutustelimme ne rauhassa kanaalin varrella. 

Turisteja kesäaikaan riittää, mutta kävellessä voi reitit valita myös niin, että ohittaa ruuhkaisimmat väylät. On myös hauska välillä samoilun lomassa katsoa kartasta, mihin on päädytty. Muutaman kerran oli pakko turvautua kännykän appiin, joka neuvoi, minne suunnata (kiitos äärimmäisen surkean suuntavaistoni). 

Tämä oli toinen kertani kaupungissa ja sama vinkki päti ravintoloiden suhteen edelleen; sivukujille, kauemmas keskustasta ja hinta laskee kuin myös laatu paranee. Tällä kertaa emme varanneet ravintoloita etukäteen, vaan menimme sinne, minne nälän tullen halusimme. Toisena iltana söimme Rialto Mercaton vesibussipysäkin kohdalle sijoittuvalla aukiolla (sen paikan olimme valinneet etukäteen), ja sitä voin sijaintina suositella lämpimästi. Kaikissa ravintoloissa vaikutti olevan tunnelma ja ruokalistat kohdillaan. Paikka oli myös satumaisen kaunis. Vaaleanpunainen auringonlasku maalasi viereisen kanaalin hempeäksi.

Toinen erityinen paikka jäi mieleen turistien kansoittaman Pyhän Markuksen torin laidalla. Holvien alla olevassa vanhassa kahvilassa Caffe Florianiassa oli paitsi elävä musiikki myös erityisen hyvä viini - ja ihan itkettävän kaunista. Paikka oli hintava Venetsiankin hintatasolla, mutta kokemuksena sen väärti. Vaikka paikkaan pysähtyisi vain limsalle, vanha Venetsia on läsnä erityisellä tavalla ja paikan päällä tavoittaa tunnelmaltaan jotakin aivan ainutlaatuista.

Kävimme lasten kanssa myös kahdessa museossa ja vietimme yhden päivän vesillä - laitan niistäkin lisää vinkkejä seuraavaan postaukseen. Arrividerci siihen asti!

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Heli Thorén on 37-vuotias kaupunkilaisdaami, joka kertoo blogissaan sisustavasta elämästä, onnellisista illoista ja kaikenkokoisista unelmista.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat