Melkein muuttopäivä

Kun on odottanut jotakin oikein kovasti ja pitkään, alkaa kehitellä mielessään välietappeja. Juuri nyt eletään ”melkein muuttamassa” -vaihetta. Tässä vaiheessa käydään työmaalla malttamattomana pyörimässä ja kärttämässä remonttimiehiltä tuloksia. Tässä vaiheessa aletaan myös miettiä, osaisiko itse tehdä jotakin (pyöritin juuri onnistuneesti keittiönkaappien vetimet paikoilleen). Sitten saatetaan tehdä jotakin, joka tuntuu jo melkein muuttamiselta; vein eilen pienen kirjoituspöydän halliin, piilotin sen salalokeroihin leppäkerttusuklaata ja pyytää lapsia avaamaan pöydän kansi (sitten kertomaan, kuinka onnekasta on löytää jostakin juurikin leppäkerttuja ja että tämä ei voi tarkoittaa muuta kuin, että muutto lähenee). 

Haaveilen jo siitä, kun muuttomiehet kantavat kaiken sisään tulevana maanantaina. Pahvilaatikkojen purkaminen on puolen vuoden evakkoelämän jälkeen kuin joulu - ”ei ole totta, onko meillä tällainenkin mehukannu!?”. Olemme melkein siellä, melkein. Ihan pienen matkan jaksaa kuka tahansa.