Ja sitten tulee se päivä, kun ei vielä haluaisi lähteä kotiin. Kun voisi vielä jäädä muutamaksi, sellaiseksi hitaaksi, raukeaksi päiväksi, jolloin käydään myöhään illalla kaivoksen turkoosissa vedessä uimassa, pitkillä juoksulenkeillä, syödään mansikoita, vielä lisää kalaa ja nautitaan hyvästä seurasta. Ja sitten kuitenkin, sen haikean lähdön hetken fiiliksen viereen tulee vieläkin suurempi tunne: kiitollisuus. Kiitos saaristo, kiitos kesä ja elämä.
Tumma, makea limppu kuuluu omaan saaristolaisarkeeni, eikä suotta - se on yksi rantaseutujen asukkaiden parhaista keksinnöistä! Omassa sukulaisperheessäni limppua on leivottu kai aina, sitä syödään kesän kalapöydän kaverina, mutta myös muutenkin - syksyllä kalasopan vierellä, joulupöydän silleistä puhumattakaan.
Resepti perinteiseen, Västanfjärdiläiseen limppuun on ohessa. Tosin joudun valitettavasti heti alkuun sanomaan, etten itse ole onnistunut vielä kertaakaan helsinkiläiskeittiössäni leipomaan yhtä hyvää limppua kuin saaristossa saan. Uskon, että näiden alla olevien ainesten lisäksi Västanfjärdissä limppuun sekoitetaan sen lisäksi jokin salainen ainesosa, joka leijuu ilmassa taikinaan mukaan. Niin tai näin, lähelle pääsemme tällä reseptillä ainakin.
(noin 5 limppua)
1 l appelsiinimehua
2 dl vettä
1 pussi kuivahiivaa
4 tl suolaa
2 dl siirappia
4 dl tuoppimaltaita
noin 4 dl ruisjauhoja
noin 10-12 dl vehnäjauhoja
1. Lämmitä mehu kattilassa reilusti kädenlämpöiseksi. Lisää hiiva, suola ja siirappi. Sekoita.
2. Sekoita joukkoon maltaat ja jauhot, hämmennä.
3. Voitele vuoat voilla ja kaada taikina niihin kohoamaan. Anna kohota niin, että limput kohoavat lähelle vuoan reunaa. Paras tulos syntyy lämpimässä, liinan alla.
4. Paista uunissa 175 asteessa noin 1 tunti ja 20 minuuttia. Paista uunin alatasolla, jotta limput eivät pala. Voitele hieman jäähtyneet limput siirapin ja veden sekoituksella (1 tl siirappia, 4 rkl vettä). Nauti runsaan voin kera.
Vinkki! Kääri jäähtyneet limput leivinpaperiin tai muovipussiin ja säilytä huoneenlämmössä. Limput säilyvät noin viisi päivää ja ovat parhaimmillaan päivä leipomisen jälkeen (toki hetki, kun voitelet juuri uunista tulleen limppuviipaleen voilla on myös aika taianomainen).
Saaristolaislimput tulivat juuri uunista, kala on savustumassa iltaa varten. Vaihdoin juuri valkoisen raitamekon ylle, kohta lähdetään nostamaan juhannussalko ja skoolaamaan jädetötteröillä yöttömälle yölle. Lapset ja rakkaat ympärillä, enempää en voisi toivoa.
Kaunista, nautinnollista ja levollista juhannusta teillekin!
P.S. Hei, ja jaan kanssanne tuon aidon saaristolaislimpun ohjeen vielä viikonlopun aikana! Tuhti viipale, paljon voita, sen voimin olen itse näin reippaaksi kasvanut.
Jos pidät simppeleistä ja kauniista koruista tai etsit hyvää lahjaideaa, on tässä mahdollisuutesi tehdä hyväntekeväisyyttä samalla hankinnalla.
Kaksi pienten lasten äitiä, Piia Hoffsten ja Katja Snäll, ovat lanseeranneet Lohdunkantaja-korun, jonka tuotto ohjataan lyhentämättömänä Uudelle Lastensairaalalle. Hopeisessa korussa on kaiverrettuna Uuden Lastensairaalan koordinaatit ja erityiskiitosta ansaitseekin mielestäni korun huoliteltu ja yksinkertaisen kaunis ulkomuoto - joka pukee sekä miestä että naista. Plussaa myös kauniista ketjusta, jonka mitta on juuri nappi: 50 cm, ei liian pitkä, eikä liian lyhyt.
Koruja löytyy useita erilaisia, ja hintaa niillä on 98 eurosta 110 euroon. Itse kannan kiitollisena riipusta juurikin sillä kiittelemälläni ketjulla. Vaikka viime aikoina olen suosinut koruissani pitkälti keltakultaa, istuu eleetöntä tuntolevyä muistuttava koru hyvin myös niiden rinnalle. Tykkään!
Jos innostuit, käy katsomassa korusta lisätietoa sivuilta ja myyntipaikat Lohdunkantaja-korun sivulta.
Heli Thorén on 37-vuotias kaupunkilaisdaami, joka kertoo blogissaan sisustavasta elämästä, onnellisista illoista ja kaikenkokoisista unelmista.
Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
