Meillä on uusi sohva, vaikka sellaista ei koskaan pitänyt hankkia. Muuttaessani tein löytöjä antiikkiliikkeistä - divaanin ja pieniä nojatuoleja. Suunnittelin, että ne toimisivat olohuoneessa hyvin - kunnes eläminen uudessa kodissa näytti toisin.

En ole koskaan aiemmin malttanut sisustaa rauhassa. Olen järjestänyt kaiken valmiiksi muutamassa viikonlopussa ja huokaissut sitten syvään ajatellen, että nyt kaikki on valmista. Nyt, ensimmäistä kertaa, olen aloittanut ensin elämän varsin tyhjässä kodissa ja tunnustellut tarpeita ja syvemmältä kumpuavia toiveita. Ja sieltä sekin nousi: sohvan kaipuu.

Koska divaanikin on ja niitä pieniä nojatuoleja, sohva sai luvan olla aika pieni. Mutta silti ihanan upottava, meille kolmelle juuri sopiva. Howard-sohvan malli on suosikkini, klassikko, joka sopii upeasti yhteen myös vanhojen huonekalujen kanssa, elämää nähneisiin huoneistoihin. Oikea yksilö löytyi pitkän etsimisen jälkeen ruotsalaisystävä Ikean mallistosta. Ja tässä se on! Juuri sellainen pesä, jota huone kaipasi. Eilen siinä vietti sylikkäin kaksi onnellista tyttöjen iltaa Sound of Musicista nauttien.

Ja seuraavaksi divaani ja nojatuolit pääsevät verhoilijan käsittelyyn. Niistä lisää, kun projekti etenee...