Olen pistänyt pyllyni lukuisille sohville. On ollut sievää, suoraselkäistä, turhan massiivista ja hieman liian upottavaa. Mielestäni sohva on ruokailuryhmän ja sängyn ohella kodin tärkein huonekalu (toki ovat hyvät säilytyskalusteet, pienet kauniit nojatuolit ja kauniit astiakaapitkin tietty tärkeitä). Joka tapauksessa, sohvaa ei hankita kevein perustein.
Koska herrantähden remonttibudjetti ylittyi, kauneuden, toimivuuden, sopivan pehmeyden ja mittojen puolesta päätökseen vaikuttaa myös hinta (kappas tässä kohtaa eräs Arne Jacobsenin suunnittelema muotovalio putosi vaihtoehdoista pois). Habitare-messuilla tapahtui muutakin kuin hurjan suhinan seuraama uupuminen - löysin nimittäin osastoilta vaikka mitä ihanaa ja inspiroivaa. Olen seurannut ilolla ja innolla Hakolan sukupolvenvaihdosta ja raikkaita tuulia - niinpä piipahdin huolelliselle kierrokselle myös heidän osastolleen: ja mikä siellä minua odottikaan!
Hakolan luova johtaja Annaleena Hämäläinen oli suunnitellut yritykselle uuden sohvan, joka Habitaressa oli verhoutunut vihreään samettiin. Itse rakastan sametin ulkomuotoa, mutta saan sillä istuessa kylmiä väreitä (kuulit oikein, tiedostan olevani tämänkin asian suhteen hieman outo). Seuraavat tehtäväni sohvaruletissa ovatkin marssia hiplailemaan kangasvaihtoehtoja ja vielä kertaalleen mittailla ovathan senttimetrijumalat olohuoneemme osalta puolellani.
