"Tältä aito hymy näyttää" - oivallus tavallisesta arjesta

Saatiin syödä omenoita suoraan puusta ja juoda aamupuuron kanssa itsekeitettyä viinimarjamehua - puhumattakaan pitkistä aamulenkeistä usvaisten peltojen keskelle silloin, kun kaikki muut vielä nukkuivat. Vielä tarkeni hyppiä trampoliinilla, joutui jopa riisumaan takin yltään pomppiessa. Aurinko helotti, ostimme markkinoilta sulaan sokeriin kastetut omenat. Sitten illalla kokoonnuttiin pitkään pöytään, kaadettiin aikuisten laseihin viiniä ja syötiin wieninleikkeitä bataattiranujen kanssa. Tuntui aika ihanalta kömpiä suihkunraikkaana puhtaiden lakanoiden väliin ja kuulla, kun toinen lapsista supattaa korvaan autuaan onnellinen virne huulillaan: "Äiti katso, tältä aito hymy näyttää."

Kiitos arki, kiitos saaristo.