On aina niitä, jotka eivät pidä meistä

”We are all bad in someones story.”

Poimin yllä olevan mietelauseen muistiooni, sillä se toi minulle kevyen ja rauhallisen olon; joku tulee aina ajattelemaan minusta negatiivisia ajatuksia - ja ajatella, minun ei tarvitse välittää siitä! Kyseinen lause herätti minussa vapauden huuman; kun näin on joka tapauksessa, vaivannäkö muiden ajatusten miettimisestä lienee siis vielä entistäkin turhempaa.

Se, että mietimme, mitä muut meistä miettivät, on varmasti sisäänrakennettu piirre. Reissatessani savannilla opin, että laumasta - syystä taikka toisesta - ulos jätetylle käy poikkeuksetta huonosti. Ensin loppuu ruokahuolto, sitten häviää turva (sääli sitä yksin kuolevaa sarvikuonoparkaa). Itse olen opetellut askel askeleelta hallitsemaan kyseistä piirrettä (joka tapauksessa ruokahuollossa auttaa korttelin Alepa, minulla on leipäveitsi laatikossa ja katto pääni päällä). 

........

Miten sitten olen edistynyt piirteen kitkemisen kanssa? Ihan ensiksi täytyy sanoa, että aika on apunani. Mitä vanhemmaksi tulen, saan naururyppyjen kylkiäisenä myös syyn nauraa huolettomammin ja enemmän, koska en ajattele enää lähellekään niin paljon, mitä muut minusta miettivät. Tämä on tapahtunut varsin automaattisesti, kuin elämän kylkiäislahjana. Ajan tuoman helpotuksen tueksi olen myös kehittänyt ajatusteni hallintaan seuraavanlaisen kaavan:

Olen erotellut elämäni ihmisten massasta omat kullannuppuni. Nuo kullannuput ovat niitä, jotka ovat elämässäni se tukiranka, jota vasten kasvan, venyn, olen ja hengitän syvemmin. Minä rakastan heitä, ja he rakastavat minua. Heidän ajatuksillaan minusta o n  v ä l i ä. Jos heillä olisi syystä taikka toisesta paha mieli tai jokin sanomiseni tai tekoni olisi satuttanut heitä, pyrin hyvittämään tekoni, pyydän anteeksi ja olen todella pahoillani. Heidän mielipiteillään ja tunteillaan on minulle s u u r e s t i väliä.

Sitten on tuo muu maailma. Kanssaihmiset - joiden ajatuksia minusta tai liioin muistakaan, en enää juurikaan mieti. Pyrin olemaan ystävällinen, lähtökohtaisesti kunnioittamaan kaikkia, mutta myös arvostamaan ja kunnioittamaan omia rajojani. 

..........

Noiden kahden ryhmän välillä tapahtuu toki muutoksia. Kullannuppuja on tullut vuosien varrella liuta lisää. Muutama on myös pudonnut joukosta pois - sekin on elämää. Näiden ryhmien eron ymmärtäminen auttaa minua itseäni suuresti niissä hetkissä, kun jonkun kautta rantain kuullut mielipiteet kaihertavat minua. Jos kyseessä ei ole kukaan kullannupuista, päästän omasta murheestani tietoisesti irti. Sanon: Heli, tämä oli se kohta, johon ei tarvitse jäädä kiinni. Yleensä onnistun ajatuksista irrottautumisessa hyvin (myös soitto jollekin kullannupuista auttaa). 

Muutama vuosi sitten saatoin ajaa itseni paniikin kaltaiseen tilaan, miettiessäni jonkun sanomisia tai ilmeitä minut nähdessä. Epävarmuus kalvoi, miellyttämisen tarve kasvoi. Aiemmin nimittäin ajattelin, että hyvän ihmisen merkki on se, että kaikki puhuvat hänestä v a i n hyvää. Osana kaavaani olen viimeisen vuoden aikana pyrkinyt ottamaan ohjenuoraksi sen, että teen kaikista ihmisistä omat johtopäätökseni. ”Ne maailmankaikkeuden kylmimmät, vähän itsekkäät, liian naiivit, ahneet ja ylimielisesti käyttäytyvät” ihmiset ovat minulle ihan vain tavallisia ihmisiä siihen asti, kun olen itse tavannut heidät ja saanut tehdä heistä omat päätelmäni. Tämä nuora on muuten tuonut elämääni paitsi armoa, myös ison liudan ihan tosi hyviä tyyppejä lisää. 

.......

Kepeyttä, armoa, avointa katsetta ja lunkia fiilistä, niin itseä, toisia kuin elämääkin kohtaan. 

Vaikka tekisimme mitä ja eläisin millaisen elämän, joku ei silti tule pitämään meistä. Ja ajatella, sillä ei ole väliä!