Onnellinen hei

Siirappista, kyllä, mutta tänä aamuna kello neljä purskahdin onnesta itkuun. Olin juuri saapunut seminaarimatkalta Pafokselta, ja Esa Saarisen ajatusten marinoimana palasin ystävien luokse väliaikaiskotiimme. Kiitollisuus siinä hetkessä, tämän keskeneräisen elämäni keskellä tuntui niin syvältä, että se puski kyynelinä ulos. Kaikki on kesken, vielä ei pureta muuttolaatikoita, eikä liioin muutenkaan olla kaikesta varmoja, paitsi siitä, että kaikki on silti juuri nyt niin kovin hyvin. Pafokselta Kyprokselta palasin monta ystävää ja syvää ajatusta rikkaampana, onnellisena omasta olemisestani. Onko viime aikoina myös ahdistanut? On. Onko surettanut suuresti? On. Siunattu olen minä, joka kaikista käänteistä huolimatta leveästi hymyilee.

Tästä on hyvä jatkaa.