Malta vielä. 

Kun sisustamme kotiamme, suunnittelemme illallista, lomamatkaa tai oikeaa asua ystävän syntymäpäiville, olemme tottuneet saamaan haluamamme juuri silloin, kun keksimme sitä haluta. Maailma ja sen viehätykset ovat napin painalluksen päässä, usein ei tarvitse lähteä puhelinta pidemmälle saaliin hakuun. Mutta entäpä siinä kohtaa, kun keksimme haluta ihanan ihmissuhteen? Eikö silloinkaan tarvitse kuin kurottautua kohti mahdollisuuksia hohkaavaa luuria?

”Nyt olen valmis sitoutumaan. Valitsen Tinderistä ne sopivimmat ehdokkaat ja käyn jokaisen kanssa treffeillä. Kyllä se sitkeällä yrittämisellä sieltä löytyy.” 

Näin on todennut useampikin lähipiirini ihminen. Tämän he ovat saattaneet sanoa siinä kohtaa, kun halu skipata yksinäiset sunnuntait tai itsensä etsimisen retriitit sinkkuna, on kasvanut piinaavan kovaksi. Ja kas, pyyhkimällä oikealla tai vasemmalle, he ovat alkaneet järjestää omaa tulevaisuuttaan. Kuulostaa kätevältä ja ennen kaikkea tehokkaalta sekä aikaa säästävältä, eikö totta?

Mitä se todellisuudessa tarkoittaa?

Toiset uskovat kohtaloon, toiset onneen, hyvään tuuriin tai pelkkään kovaan työhön. Toiset ajattelevat meidän lipuvan halki elämän virran heiteltävinä vailla sen suurempaa merkitystä. Itse uskon kaikkien yllä mainittujen yhdistelmään, mutta myös siihen, että kaikella on määräaikansa. Kaikki heti minulle nyt -kulttuurissa arveluttaa eniten se, että siinä missä se saattaa istua siihen sushiin tai kesämekkoon, ihmissuhteissa saatamme sotkea kuviomme pahemman kerran. 

Ajatellaan vaikkapa meitä vastaeronneita. Eroa saattaa seurata monenlaisia tunteita; helpotus ja suru sekoittuvat myös malttamattomuuteen ja jopa epätoivoon. ”Eihän tämän näin pitänyt mennä”, ”tässä iässä olin ajatellut olevani ihan toisessa kohdassa elämää”, ”en todellakaan viihdy yksin” -ajatukset ovat toki epämiellyttäviä. Ne ovat myös elämän kannalta valtavan merkityksellisiä ja oleellisia - ne on hyvä käydä itsensä kanssa läpi - kivunkin uhalla. Vaikka esimerkiksi Tinderistä voisi helpostikin löytyä uutta seuraa, jonka huumassa voisi skipata tämän kurjalta tuntuvan vaiheen, ei houkutukselle välttämättä kannata antaa periksi. No miksi ei? Jos mahdollisuus löytää uusi kumppani mahdollisimman nopeasti on olemassa, miksi emme käyttäisi sitä hyväksemme? 

Itse ajattelen, että meidän kaikkien varalle on kyhäilty jonkinlainen suunnitelma, joka toki elää koko ajan elämän edetessä. Voimme vaikuttaa reittiimme paitsi omilla valinnoillamme, myös sillä kovalla työllä. Kaikkea epämukavalta, surkealta ja jopa lamaannuttavan pelottavalta tuntuvaa ei silti kannata paeta tai yrittää toiseen suuntaan kääntymällä sivuuttaa. Olen leikillisesti muutamalle sinkkuuden kurjuutta pakenevalle kanssaeläjälle sanonut, että Tinder sotkee tähtikuviot. Pysyn kannassani vaikka tiedän varmuudella, että toiset palvelusta parin löytäneet ovat yhä onnellisesti yhdessä (valitettavan monet eivät ole, vaan ovat ainoastaan päätyneet solmimaan väärään aikaan, väärän tyypin kanssa niin kutsutun todellisuuspakoliiton). 

Jos skippaamme itkun ja porun, jotka nekin kuuluvat tähän soppaan nimeltä elämä, ja pyrimme näin jouduttamaan mukavien asioiden elämäämme ajautumista, saatamme missata Sen Todellisen Tyypin, joka oli meille tarkoitettu. Hän olisi juossut puistossa meitä vastaan, ilmestynyt samaan seminaariin, kuulunut sattumalta meidän mökkiporukkaan tai kurkottanut samaa hernepussia pakastealtaasta juuri silloin, kun niin oli määrä tapahtua. Se olisi saattanut tapahtua siinä kohtaa, kun kyyneleet oli pyyhitty, ja elämä oli alkanut sinkkuna jo maistua aika pirun hyvälle. Vaan entä jos päätimme hakkeroida järjestelmää ja ohittaa vääjäämättömät vaiheet ja sitten päätyä sinne pakastealtaalle pizzaa etsimään käsi Tinder-löydön kädessä kiinni? Siinä sitten kassalle suunnistaessa miettisimme, että tulipa lämmin tunne katsoessa tuota herneitä valitsevaa tyyppiä siinä altaalla. Kukakohan se mahtoi olla?

PS. Te jotka elätte onnellisessa liitossa sellaisten naisten tai miesten kanssa, jotka eivät tulleet vastaan elämän tuoksinassa, vaan itse etsimällä, olen iloinen puolestanne. Uskon, että siinä kohtaa, kun te päädyitte itse ottamaan kumppanin etsimisessä ohjat isosti käteen, olitte valmiita löytämään teille hyvän ihmisen. Hyvä niin, onnea matkaan!

PPS. Te, jotka ehkä tunnistitte itsenne siitä epämukavuuden välttely -vertauksesta, ja elätte nyt hyvältä tuntuvassa Tinder-liitossa, olen iloinen puolestanne. Jos joku suru on menneestä jäänyt surematta, joku epävarmuus kiireessä laukaisematta tai joku pelko kohtaamatta, älä huoli, ehdit vielä. Parhaassa tapauksessa vieressäsi on ihminen, joka voi lainata tukevaa olkapäätä menneen läpikäymiseen. Ja jos tuntuu, ettei se olkapää menneesi painoa kestä, vilkuta hyvästit sille ja jatka reippaana matkaa. Pakastealtaalla tavataan.