Kirjoitukset avainsanalla sohva



Tänä vuonna joulupukki oli erireilu ja kuuli toiveemme uudesta sohvasta. Hankimme sen koko porukan iloksi, keskiöksi, jonne paeta kirjan tai elokuvasuunnitelmien kera. Mittailujen, harkinnan ja pohdinnan päätteeksi päädyimme Adean Mr. Jonesiin, moderniin howard-sohvaan, jossa istuinmukavuuteen on panostettu erityisesti. Sohvan malli tukee kauniisti vanhan talon linjoja ja toimii myös sievänä parina antiikkihuonekaluille, joita on kotonamme varsin paljon.

Muotoutuvat sohvan tyynyt tuntuvat istuessa kuin imaisevan syleilyynsä (sohvalta on yllättävän hankala lähteä mihinkään, sen verran mukavasti se kannattelee. Näen sen kuitenkin yhtenä sohvan hyvistä ominaisuuksista). Verhoilukankaaksi valitsimme luonnonmateriaalin, pellavasekoitteen siniharmaalla sävyllä. Sohvan materiaalin tavoitteena oli ennen kaikkea helppous, mutta myös pehmeys - omasta mielestäni luonnonmateriaaleja voittaneita ei vaan ole (jos sattuu torkahtamaan, tuntuvat ne poskea vasten ehdottomasti parhaimmilta. Myös konepestävyys on plussaa).

Sitten se sohvan paikka, sitähän onkin huonekalun saapumisen jälkeen pohdittu oikein urakalla. Kirjastomme on yhteydessä ruokailutilaan ja on aika kapea tila. Tavoitteena oli ennen kaikkea huoneen viihtyisyys ja tunnelmallisuus sijoittelua ajatellen. Huoneessa ei ole vielä televisiota - voi olla jonakin päivänä - mutta sitä ei mietitä sisustaessa. Ennemminkin mietittiin sitä, että koko perhe ja tarvittaessa myös vieraat mahtuvat huoneessa viihtymään, kohtaamaan, keskustelemaan ja ehkä pelaamaan korttipelin jos toisenkin.

Ensin sohva sijoitettiin ikkunan eteen. Jos mietittäisiin sitä televisiota, niin tässä sijoittelussa sen saisi hyvin aseteltua vastakkaiseen antiikkikaappiin ja kaikki näkisivät ruudun paremmin kuin hyvin. Toisaalta tässä vaihtoehdossa sohva ikään kuin sulkee viereisen ruokailutilan omaksi tilakseen, kun tarkoitus olisi ehkä juuri päinvastoin - luoda yhteys eri tilojen välille. Myös ikkunan eteen sijoittaminen harmittaa. Olisi ihanteellista, että sohvalla istuessa voisi katsella ulos. Kun sohva sijoitetaan pitkälle seinälle, jolloin sieltä istuessa voi katsoa ruokalutilaan ja sohvalla maatessa ulos ikkunasta, on lopputulos avarampi. Näin divaanista ja pienestä nojatuolista saa sohvan kanssa myös muodostettua ryhmän, jossa vastakkain istuminen ja mielenkiintoiset keskustelut ovat mahdollisia.

Mutta sitten se tv, sille ei enää niin selkeää paikkaa olekaan. Kysymys kuuluukin nyt, että tarvitaanko sitä? Jos tarvitaan, niin sille on varattu huoneessa vain sivurooli. En tunnustaudu television vastustajaksi, mikään ei ole niin kivaa kuin perheen yhteiset elokuvaillat tai maratonit koukuttavan sarjan parissa. En kuitenkaan pidä ajatuksesta, että koko oleiluhuoneen sisustus kiertyy television ympärille. Niin on sisustettu jo aivan liian pitkään, vaikka ajat ovat muuttumassa. Televisio sinällään ei näyttele enää samanlaista roolia kuin ennen. Silti koen, että parhaimmillaan yksi iso ruutu myös yhdistää. Jos jokainen tuijottelee omaa pikku ruutua ja sieltä tulevaa viihdykettä omillaan, ei sekään aina tunnu niin mukavalta ajatukselta. Tällä hetkellä kotoamme löytyy televisio lasten parvelta, sinne olemme muutamia kertoja vetäytyneet elokuvailtaan koko perhe. Läppäri on myös uskollisesti toimittanut television virkaa, mutta onhan ruutu siinä aika pieni. Valkokangastakin on mietitty, mutta minne sitten se verrattain iso ja ruma projektori?

Kummasta huonejärjestyksestä sinä pidit enemmän? Entä televisio? Onko se sisustuksessa pakollinen kapistus?

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 | 

Minulla oli samanlainen pulma sohvan sijoittamisessa. Totesin lopulta kokeilun jälkeen, että sohva ikkunan edessä tukki koko huoneen. Sohva esti myös pääsyn ikkunalle. En myöskään tykännyt, että sohvan selkänoja nousi ikkunan alareunaa korkeammalle. Näen kuvissasi edellämainitut ongelmat, joten sijoittaisin ilman muuta sohvan seinustalle.

Jade
2/8 | 

Olisi helpompi hahmottaa sohvan paikkaa, kun tietäisi millainen tila on ikkunan vastakkainen seinä, itse sijoittaisin sohvan sinne. Kapean  huoneen päätyihin sijoitettu sohva lyhentää ja tasapainottaa tilaa. Tai miten sohva istuisi ikkuna-seinän "nurkkaan" vinottain? Tai sitten sinne ikkunan vastaiselle seinustalle johonkin kulmaan? Sen taakse jäisi kolmiomainen tila jollekin pöytätasolle tms.

Tai mahtuuko sohva keskemmälle seinustalle? Silloin sitä vastapäätä tulisi kuvasta päätellen jokin kaappi/kaapisto? Mahtuuko kaapisto sinne ikkunan vastapäiselle seinälle?

Hehh.. mikäli päädyt testaamaan näitä vaihtoehtoja, haluaisin olla kärpäsenä katossa. Usein tällaisen kaluste-roudauksen tehneenä olemme päätyneet koko kierroksen jälkeen siihen ihan alkuperäiseen sijoitteluun. Väsyneinä mutta onnellisina oikeasta päätöksestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla



Olen pistänyt pyllyni lukuisille sohville. On ollut sievää, suoraselkäistä, turhan massiivista ja hieman liian upottavaa. Mielestäni sohva on ruokailuryhmän ja sängyn ohella kodin tärkein huonekalu (toki ovat hyvät säilytyskalusteet, pienet kauniit nojatuolit ja kauniit astiakaapitkin tietty tärkeitä). Joka tapauksessa, sohvaa ei hankita kevein perustein. 

Koska herrantähden remonttibudjetti ylittyi, kauneuden, toimivuuden, sopivan pehmeyden ja mittojen puolesta päätökseen vaikuttaa myös hinta (kappas tässä kohtaa eräs Arne Jacobsenin suunnittelema muotovalio putosi vaihtoehdoista pois). Habitare-messuilla tapahtui muutakin kuin hurjan suhinan seuraama uupuminen - löysin nimittäin osastoilta vaikka mitä ihanaa ja inspiroivaa. Olen seurannut ilolla ja innolla Hakolan sukupolvenvaihdosta ja raikkaita tuulia - niinpä piipahdin huolelliselle kierrokselle myös heidän osastolleen: ja mikä siellä minua odottikaan!

Hakolan luova johtaja Annaleena Hämäläinen oli suunnitellut yritykselle uuden sohvan, joka Habitaressa oli verhoutunut vihreään samettiin. Itse rakastan sametin ulkomuotoa, mutta saan sillä istuessa kylmiä väreitä (kuulit oikein, tiedostan olevani tämänkin asian suhteen hieman outo). Seuraavat tehtäväni sohvaruletissa ovatkin marssia hiplailemaan kangasvaihtoehtoja ja vielä kertaalleen mittailla ovathan senttimetrijumalat olohuoneemme osalta puolellani. 

Kuvat: Hakola

Kommentit (7)

Olen howard-sohvien ja nojatuolien rakastaja. Howard & Sons -yritys kehitti sohvan jo 1800-luvulla ja edelleen tämän klassikkosohvan versiot tuntuvat sisustaessa hyvin ajankohtaisilta. Kolmessa viimeisessä kodissani on ollut kyseinen sohvamalli - välissä se on aina vaihtanut hieman väriään tai kokoaan - mutta malli on pitänyt. Tämän hetkisessä, pian kotihistoriaan, jäävässä asunnossani on niin ikään howard-mallinen sohva, tosin hyvin pikkuruinen sellainen. Alkuun olin päättänyt sisustaa olohuoneeni väljästi divaanilla ja nojatuolein, mutta arki näytti haaveeni naiiviksi. Jokainen olohuone tarvitsee hyvän sohvan, niinpä hankimme lasten kanssa yhden aikuisen ja kahden pikkupepun mentävän howardin.

Koska nyt meitä peppuja on yksi lisää, on pikkuruinen sohvamme osoittautunut auttamatta turhan naftiksi. Muuttosuunnitelmiin kuuluukin uuden sohvan kotiin kanto ja parhaillaan punnitsemme ihania vaihtoehtoja. Itse olen kovin rakastunut (yllättäen) howard-sohvaan Adean mallistosta. Heidän Mrs Jones -nimeä kantava sohva on kaunis ja hieman modernimpi versio klassikkomallista ja miellyttää juurikin omaa silmääni perinteisen virtaviivaisella olemuksellaan. Eilisessä lehdistötilaisuudessa kehtasin hiljaisen hetken tullen kokeilla jopa sohvalla köllöttelyä (miehen mielestä se on sohvan tärkein ominaisuus) ja voin kertoa, että toimi niinkin. Pelkoni suuresta olohuoneen valtaajasta, joka olisi sekä minun, että röhnöttävämpää oleilua kaipaavan miehen makuun, oli turha. Luulen, että oikea sohvayksilö on löytynyt. Verhoilun valinnasta lisää asiaa myöhemmin (kun uusi koti nyt ensin löytyisi).

Adea, Mrs Jones

PS. Sohvaa saa kahden metrin mittaisena ja sitäkin suurempana. Kuvassa kaksimetrinen, joka oli oma suosikkini meidän perheen tarpeita ajatellen.

Kommentit (0)

Avokadoa hapankorpun päällä, kulhollinen vadelmia ja turkkilaista jogurttia, lempisarja ruudulla pyörimässä. Toisinaan reseptit hyviin hetkiin ovat valtavan yksinkertaisia. Päätin jättää välistä itseni soimaamisen turhan monesta juodusta shampanjalasista ja sen sijaan keskittyä itseni hoivaamiseen (lisää aamiaislistaan vielä joulusuklaata). 

Levollista ja armollista vuoden ensimmäistä päivää meille kaikille!

Kommentit (2)

Anni-Maria Lehto
1/2 | 

Oikein hyvä lupaus! :) Pitää ottaa tuosta mallia! Hyvää alkanutta vuotta sinulle! 

Seuraa 

Heli Thorén on 37-vuotias kaupunkilaisdaami, joka kertoo blogissaan sisustavasta elämästä, onnellisista illoista ja kaikenkokoisista unelmista.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat