Pikkujoulukausi on alkamassa ja sitä edeltää omassa arjessani aina eittämättä aikamoinen mekkokaruselli. Mekkokaruselli tarkoittaa käytännössä kauppojen rekkien välissä samoilemista ja sulkeisia sovituskopissa parhaimmillaan jopa kymmenien ehdokkaiden kanssa. Paitsi tänä vuonna, jolloin ensin tyydyin vain ihailemaan erästä vihreää paljettiunelmaa kaukaa, sitten sovittamaan sitä ja sitten kävelemään hymyillen kassalle. Miksikö hymyilin? No siksi, että tänä pikkujoulukautena olin viimein päätynyt ostamaan sen aivan turhan rohkean Sitten joskus -mekon.
.......
Vihreä mekkoni on lyhyt (lue: todella lyhyt), eikä kangasta ole liioin tuhlattu mekon yläosaankaan. Eikä siinä vielä kaikki. Mekossa on niin paljon paljetteja, että se sokaisee minut häikäisten jo silloin, kun vain satun edes vilkaisemaan kohti kengänkärkiäni tai vain nopeasti kulkemaan peilin ohi. Mekko on tasan sellainen, jonka olen senkaltaisia ihaillessa aina päättänyt ostaa ”sitten joskus”. Sitten kun olen ehtinyt useamman kuukauden juoksemisen lisäksi myös uimaan säännöllisesti, kun olen maagisesti venynyt yli kymmenen senttiä pitkäkoipiseksi mekon kantajaksi ja niin edelleen. Sitten kun olen vielä vähän rohkeampi, valmiimpi lyhyisiin paljettimekkoihin ja onnellisen piittaamaton kanssajuhlijoiden mielipiteistä. Maaginen (ja kahlitseva) sitten kun sanapari oli lähellä tulla tänäkin vuonna minun ja tuon paljettiunelman väliin.
.......
Mitähän muut tästä miettivät? aatos on nitistänyt varmasti eniten haaveita ja suunnitelmia - puhumattakaan pikkujoulun asuvalinnoista. Niin oli käydä minullekin, aivan kuin vahingossa, kunnes taas muistutin itseäni hellästi: elän täällä minua, en muita varten. Miettikööt nuo muut mekostani mitä tahansa (sitä paitsi kuka voisi olla pitämättä niin sädehtivän ihanasta tapauksesta!?). Oman näköinen elämä voi tarkoittaa paitsi rohkeita päätöksiä, uskaliaita siirtoja, rajojen asettamista, mutta myös sitä ”liian rohkeaa” mekkoa kannattelevaan henkariin tarttumista. Samalla annan itselleni luvan olla juuri niin paljon, lyhyesti, paljetein sädehtien ja rohkeasti, kuin vain itse tunnen hyväksi ja oikeaksi.
.......
Sen lisäksi, että mekko sädehtii, on siinä yksi jännittävä ominaisuus lisää. Niin kuin kerroin, mekkoni helma on nimittäin varsin lyhyt, niinkin lyhyt, että se nousee likipitäen vyötärölle, kun nostan kädet ylös. Eläytyessä tanssimiseen ominaisuus tuo omat rajansa koko touhuun - paitsi, kun on päättänyt ettei itse asiassa silläkään enää ole niin merkitystä (vimmatusti tanssiessa ei kerta kaikkiaan edes ehtisi kiskomaan helmaa alaspäin). Pääasia, että on hauskaa ja sitä paitsi vaatekappaleessa, jossa on näin onnettoman vähän kangasta, ei ainakaan tule hiki. Täytyypä laittaa nätit pikkuhousut jalkaan.
......
Onnellista, aitoa ja ennen kaikkea rohkean heittäytyvää pikkujoulukautta teille kaikille!
Go for it girl! :D
Kyllä! Kiitos tsempeistä ❣️