Kirjoitukset avainsanalla uusi koti

Yhteinen alkumme uuden kodin kanssa oli jokseenkin hankala. Olen toki kokenut moista ennenkin, mutta aina se tuntuu yhtä epämiellyttävältä - olla kuin vieraisilla omassa kodissaan. Kaikki tapahtuu sitten loppujen lopuksi niin nopeasti; ensin odottaa remontin valmistumista - aika tuntuu ikuisuudelta - ja sitten sitä yhtäkkiä asuukin aivan uudessa paikassa. Onhan se nyt ihan selvää, ettei kaikki heti tunnu omalta.

Lapset sanoivat sen minua ennen: heistä paikka alkoi nopeasti tuntua omalta, hyvältä ja kodilta. Se tuntui itsestäkin hyvältä ja siltä, että olimme tulleet oikeaan paikkaan. Itse kotiutuminen tapahtui itselläni kuitenkin tällä kertaa hitaammin, vähän kuin varkain. Kun kylässä oli käynyt riittävästi ystäviä, tiskiallas oli täyttynyt kuohuviinilaseista, sali naurusta ja kun on ehtinyt kömpiä omaan makuuhuoneeseen riittävän monta kertaa hyvillään nukkumaan. Samalla sitä löytää omat paikat ja tavat uudesta kodista. Keittiössä luen Hesarin ja juon aamuteen, kun olen yksin, lasten kanssa ollaan istuskeltu matolla sohvaakin enemmän. Ruokapöytää odotamme kovasti, se sinetöi sen, että ruokavieraita mahtuu viihtymään kerralla suurempikin joukko ja voi tarjota muutakin kuin kuohuviiniä ja oliiveja. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ihme ja kyllä, tänään kulkee taas henki. Sanoisin, että taakse jäänyt vuosi on ollut sellainen kyyti, että vähempikin huimaisi. Kun perheemme omaisuus kokoontui muuttolaatikoiden muodossa ympärilleni sen jälkeen, kun tutut muuttomiehet olivat ne varastosta luoksemme hakeneet, tirahti sohvalla istuessa itku. Tässä sitä nyt ollaan - vihdoin - omassa kodissa.

Puoli vuotta evakossa tekee sen, ettei oikein enää muista, miten omassa kodissa ollaan. Ja vielä kun koti on aivan uusi, tassuttelee sitä huoneissa aika ihmeissään - hämillään jopa. Täällä sitä taas elämää aloitellaan. 

Laatikko kerrallaan. Huonekaluja puuttuu (myin monta edellisen kodin ostajalle). Onneksi on rakkain sohva, suursuosikiksi muodostunut Adean Mrs Jones, arjen linnake (joka palvelee muuten myös oivana sänkynä, koska makuuhuone ei ole vielä valmis). Vaikka sohvasta maksoin enemmän kuin monesta muusta olisi pitänyt, en sille istahtaessa edes tunne verbiä nimeltä katua. Laadun tuntee pyllyn alla ja olemme sohvan kanssa sulaneet kuin yhdeksi - lapset ja minä. Ruokapöytää odotellaan, se ei ehdi Portugalista jouluksi, mutta onneksi on taittuvat puutarhapöydät. Niidenkin ääressä aamiainen omassa kodissa maistuu taivaalta. 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Heli Thorén on 37-vuotias kaupunkilaisdaami, joka kertoo blogissaan sisustavasta elämästä, onnellisista illoista ja kaikenkokoisista unelmista.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat