Viikonlopun lastenkutsut vilahtivat ohi vauhdilla. Kutsuja edeltävänä päivänä kulutin liki koko päivän leivontakulhon äärellä. Leipomisurakasta syntyi kolme taivaallista kakkua, joiden reseptit ajattelin jakaa teidän kanssanne. On kuitenkin hyvin hönttiä jakaa kakkureseptejä, jos ei valmiista herkuista tullut ottaneeksi kuvan kuvaa. Koska syntymäpäivien ainoa kuva on tämä. Ystävän räpsäisemä, kaiken touhun keskeltä, leveä hymy huulilla. Vaikka hoppua ja touhua riitti, tunsin oloni niin onnelliseksi kaikkien rakkaiden ympäröimänä. Yksi kiljui riemusta sylissä, toisille sain kaataa kahvia vielä yhden kupillisen.
Kiitos elämä, kuluneet vuodet, synttärilapset ja pikku-Uuno, jota sain sylissäni suukotella.
P.S. Leivon takuulla toisenkin kerran mehevää omenakakkua, joka onnistui yli odotusten olemalla juuri nimensä mukainen; kostea ja mehevä. Ensi kerralla otan teille kuvankin! Ja jaan reseptin, tottakai.
Hei, ja eikö ole ihana mekko? Taivaansininen unelma löytyi Cosin alerekistä viikonloppuna parahiksi kutsuhulinaan.
Onpas todella kauniin värinen mekko! :) Ja ihana, että tohinan keskellä on toinen tossu pudonnut matkan varrelle.
Kaikessa hulinassa ei tossuttomana juhliminen ole niin justiinsa :)
Hauskaa, että kaiken touhun keskellä otettu kuva onkin näin leppoisa, ihana ja rauhallinen :)
<3