Kirjoitukset avainsanalla Remontti

Ensimmäiset taulut seinällä

12.1.2019 klo 15:58

Sen jälkeen kun pastat, maidot, tarvittavat lastenvaatteet ja harrastukset on maksettu, loput voisin sijoittaa taiteeseen (okei, matkustaminenkin on äärimmäisen tärkeää). Kaunis taide tekee kodin ja tuo sisustukseen syvyyttä - eikä välttämättä vaadi edes tukkua sataslappusia. Itse olen tehnyt edullisia, mutta rakkaita taidelöytöjä esimerkiksi huutokaupasta.

Eilen nakuttelin taulunaulat seinään ja sommittelin pitkin kotia ensimmäisiä asetelmia. Muutamat tauluista jäivät vielä odottamaan ruokapöydän ja penkin tuloa, jotta ne löytävät oikeat paikkansa. Viimeisin taidehankinnoistani, Elvi Ragnellin Reflections pääsi kaakeliuunin viereen, värimaailma on molemmissa hämmentävän sama.

Maalausten rinnalla pidän Astier de Villatten Pariisissa käsinvalmistetuista keramiikkalautasista, joissa on kaunista herkkyyttä, ja ne sopivat yhteen vanhojen maalausten kanssa. Ahkerana nokkivat kanat ostin aikanaan Bukowskin huutokaupasta pilkkahintaan ja nyt tuntui, että nekin ovat aivan omalla paikallaan keittiön seinällä. Ja koska edelleen uneksin vanhasta huvilasta, Tammisaaren antiikkiliikkeestä aikanaan ostettu maalaus pääsi unieni tyyssijaan, makuuhuoneen seinälle.

Kommentit (2)

Anne M.

1/2 |

klo 14:10 | 13.1.2019

Mukava nähdä tuo iso puristelasinen painava kukkamaljakko kuvissa. Sain samanlaisen maljakon yli kaksikymmentä vuotta sitten secondhand joululahjana pieneltä tyttäreltäni. Hoksasi ädin tykkäävän leikkokukista. Sitä tuli suosikkimaljakko, koska kimppu kuin kimppu istuu siihen tosi hyvin. Varsinkin iso gladioluskimppu tykkää raskaasta maljakosta :)

Heli Ingeborg

Liittynyt26.8.2015

2/2 |

klo 13:50 | 14.1.2019

Hei Anne,

Miten ihana lahja! Se on minunkin suosikkini.

Kevättä ja uusia upeita leikkokukkakimppuja odotellen,
Heli

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Heli Ingeborg

Sinivihreässä salissa - uuden kodin tärkein väri

klo 12:44 | 4.1.2019

Kotimme suurin huone on sali, johon iso osa elämästämme ja arjestamme sijoittuu. Siellä paitsi syömme, makoilemme sohvalla, juttelemme, pelaamme, pohdimme elämän syviä syntyjä. Huoneen kruunu on kaakeliuuni, joka seistä tönöttää yhdessä nurkista ja varastaa eittämättä huomion koko tilassa. Näin käytännön elämässä olemme myös saaneet huomata, että sen suuruuden ja koreuden rinnalla esimerkiksi aika moni huonekalu näyttää lähinnä hupaisalta (etsimme parhaillaan nojatuolia, joka toimisi uunin kanssa yhteen).

Koska uunin rooli on suuri, valitsin salin seinien sävyn myös sitä kunnioittaen. Itseäni kiehtovat niin kutsutut epävärit, sävyt joista ei ihan osaa sanoa, mitä ne tarkalleen ovat (paitsi että ne ovat hurmaavia). Uunista löytyy sinistä - tosin heleämpänä kuin seinillämme. Seinien siniharmaa näyttää toisinaan aivan siniseltä, joskus se on harmaa, toisinaan vihreä - ota siitä nyt sitten selvää. Mutta kaunis se on, tunnelmallinen, turvallinen ja kotoisa - sekä rohkeasti aika syvä sävy. Viihdymme sen kanssa enemmän kuin hyvin ja tämän värin osuminen oikeaan jännitti myös eniten, jahka tila on niin suuri ja meidän elämälle tärkeä.

Sävy on Tikkurilan sävykartasta koodilla L493.

Kommentit (0)

Heli Ingeborg

Valokatkaisimella ja sähköjohdolla on väliä

klo 12:43 | 13.12.2018

Tehty yhteistyössä Domus Classican kanssa

Me olemme muuttaneet, kyllä. Tämähän ei silti tarkoita, että olisimme vielä kokanneet yhtään ateriaa (ei, liesi saadaan käyttöön tänään), lasten pettymykseksi vielä yhtäkään satsia pipareita ei myöskään ole leivottu (olen luvannut, että ryhdymme sunnuntaina toimeen).

Ostamassani asunnossa sähkötöitä olisi voinut tehdä raskaassa sarjassa, mutta budjetti- ja aikataulusyistä päädyimme tekemään välttämättömän - mutta äärimmäisen kauniisti. Pistorasioiden määrä nelinkertaistettiin (rakastan valaisimia ja vihaan, jos rasioiden äärelle on liian pitkä matka). Myös kaikki katkaisimet vaihdettiin ja keittiön sekä remontin myötä synnytetyn makuuhuoneen sähköt tehtiin alusta asti uudelleen.

Ostin kaikki sähkötarvikkeet johdoista pisto- ja jakorasioihin Domus Classicalta, esteetikon rautakaupasta. Koska asunnossa on vanhaan tyyliin paljon pintavetoja, tuli jäljestä kangasjohtojen ja posliinisten katkaisimien avulla kauniimpaa. Valitsin valkoiset katkaisimet ja pistorasiat. Keittiön välitilaan ja lasten kammariin asennetaan mustat pistorasiat ja jakorasiat. Yllättävän suuri merkitys on sillä, valitseeko mustaa tahi valkoista - mustalla voi tehdä oikeassa kohdassa hyvällä tavalla vaikutuksen. Valkoinen on taas valintana klassisempi.

Itse päädyin posliinisiin katkaisimiin. Hieman selkeälinjaisemmat bakeliittikatkaisijat ovat kauniita nekin, mutta oikein vanhaan huoneistoon istuu omasta mielestäni posliini vieläkin paremmin. Kaikki pintavedot toteutettiin (tai itse asiassa sähkömies toteuttaa parhaillaan viimeisiä vetoja) kangasjohdolla ja posliinisilla johdonohjaimilla. Hieman on näpräämistä, mutta kaunista tulee.

Posliinisten ja bakeliittisten sähkötarvikkeiden hinta on noin 20 eurosta ylöspäin. Edullisemmaksi tulevat muoviset toki, mutta jälki on aivan eri. Eritoten, kun puhutaan vanhoista huoneistoista, voi pienillä yksityiskohdilla luoda viimeistellyn ja kauniin ilmeen - vanhaa kunnioittaen.

Valoa kansalle! Ilokseni löysin naapuritalosta kristallikruunun putsauspalvelun - sitä kun ei kertakaikkiaan voi noine pinttyneine pölyineen enää kattoon ripustaa. Jahka sekin saadaan kuntoon, alkaa meillä valon juhla.

Käy katsomassa lisää tietoa sähkötuotteista www.domusclassica.fi tai vieraile liikkeessä Erottajankatu 11

Kommentit (0)

Heli Ingeborg

Miten selvisin muutosta hengissä

klo 23:26 | 1.12.2018

Ihme ja kyllä, tänään kulkee taas henki. Sanoisin, että taakse jäänyt vuosi on ollut sellainen kyyti, että vähempikin huimaisi. Kun perheemme omaisuus kokoontui muuttolaatikoiden muodossa ympärilleni sen jälkeen, kun tutut muuttomiehet olivat ne varastosta luoksemme hakeneet, tirahti sohvalla istuessa itku. Tässä sitä nyt ollaan - vihdoin - omassa kodissa.

Puoli vuotta evakossa tekee sen, ettei oikein enää muista, miten omassa kodissa ollaan. Ja vielä kun koti on aivan uusi, tassuttelee sitä huoneissa aika ihmeissään - hämillään jopa. Täällä sitä taas elämää aloitellaan.

Laatikko kerrallaan. Huonekaluja puuttuu (myin monta edellisen kodin ostajalle). Onneksi on rakkain sohva, suursuosikiksi muodostunut Adean Mrs Jones, arjen linnake (joka palvelee muuten myös oivana sänkynä, koska makuuhuone ei ole vielä valmis). Vaikka sohvasta maksoin enemmän kuin monesta muusta olisi pitänyt, en sille istahtaessa edes tunne verbiä nimeltä katua. Laadun tuntee pyllyn alla ja olemme sohvan kanssa sulaneet kuin yhdeksi - lapset ja minä. Ruokapöytää odotellaan, se ei ehdi Portugalista jouluksi, mutta onneksi on taittuvat puutarhapöydät. Niidenkin ääressä aamiainen omassa kodissa maistuu taivaalta.