Kirjoitukset avainsanalla Sisustus

Kun aloittaa jotain uutta, elämässä aukeaa aikaikkuna kaikelle muullekin raikkaalle ja uudenlaiselle. Kun olemme keskittäneet oman energiamme ja tarmomme uuteen, olemme enemmän auki myös muille muutoksille. Itse aloitin uudessa työpaikassa juuri (superjippii) ja samalla olen päättänyt tuoda maailmaani myös muita uusia asioita (juuri nyt niitä livahtaa maailmaani melkein kuin itsestään).
 

Rauhalliset aamut

Aamut ovat olleet minulle kaukana rauhasta, pikemminkin ne ovat muistuttaneet vimmattua kujanjuoksua, jossa pelaan vastaan HSL:n appia, joka nostaa ruudulle kehotuksia; Lähde pysäkille 3:n minuutin kuluttua. Nyt olen päättänyt joka aamu urheilemisen jälkeen (en toki liiku joka aamu) pysähtyä elämäni äärelle. Tämä tarkoittaa sitä, että käyn rauhassa suihkussa ja hiukset pyyhkeen sisään käärittyinä syön avokadotahnalla voideltua paahtoleipää (tuorepuristettu appelsiinimehu Herkun Food Marketista on myös tässä elämänvaiheessa jotenkin muodostunut omakseni). Tämä vaatii priorisointia jo illalla, jotta jaksan herätä aikaisemmin. Mahdollistaakseni rauhallisen aamun, laitan nykyisin puhelimen illalla hyvissä ajoin äänettömälle (olen äärimmäisen hyvä ja kova lörpöttelemään ystävien kanssa puhelimessa), jotta ehdin antaa aikaa seuraavalla kohdalle:
 

Mukava iltaohjelma

Mukava iltaohjelma voi olla jonkin merkityksellisen kirjan lukemista, Netflix-tuokio, se puhelu ystävän kanssa tai vaikka Pinterestin selaaminen tositarkoituksella. Pyrin tekemään tämän iltaohjelman tietoisesti ja tekemään niistä ikään kuin treffejä itseni kanssa. Näin esimerkiksi se, että luen kirjaa ei ole vain sitä, että luen kirjaa, vaan jotakin paljon enemmän. Näin se on ennemminkin treffit; sukellus valitsemaani tarinaan ja maailmaan, sen hengittäminen ja siitä vaikuttuminen. Itseni kanssa vietetty aika on minulle juuri nyt erityisen tärkeää. Haluan olla läsnä aivan ensin itselleni, täysin, hellästi ja kokonaan.


Elämän siivoaminen

Siivoaminen ei sinällään välttämättä kuulosta niin tärkeältä tai edes mielekkäältä puuhalta. Itselläni se on kuitenkin ollut yksi tärkeimmistä toimista kuluneina kuukausina. Olen luopunut paitsi tavarasta, vaatteista, ajatuksista, pakollisista menoista ja jopa ihmisistä. Samalla tilalle on tullut puhtaampia sekä selkeämpiä ajatuksia, vihreät silmut ja uuden alku. On hämmästyttävää, miten suuri merkitys elämän kokonaisvaltaisella renssaamisella on maailmalle, joka ympärillemme levittäytyy. Luopuminen tuo keveyttä ja uusia näkymiä. Ja uudet näkymät ovat vapaus olla ja nähdä jotakin aivan muuta kuin ennen.

 

Eilen kävelin auringonpaisteessa hakemaan lounasta, räystäistä tippui vesi ja vanhat kivitalot muuttuivat valosta läikikkäiksi. Ilmassa tuntui olevan jotakin hyvin puhdasta, vielä koskematonta, jännittävää kuin kääreistään avattua.

Ajattelin: tämäkö on nyt kevät?

 

Leikkokukkia mielikukkakaupassani Korkeavuorenkadulla. Leikkokukat ja tuorepuristettu appelsiinimehu; kaksi tärkeää syytä elää

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Emme enää ahtaudu pienen lainapöydän ääreen, vaan levittäydymme sanomalehtien, aamutuoremehujen ja teekuppien kanssa reteästi leveälle. Uusi ruoka pöytämme De La Espadan mallistosta saapui, ja istui paikalleen kuin nakutettu. Pöydän kaveriksi hankin puisen penkin nahkatyynyllä, koska olen ravintolassa aina se, joka tahtoo sohvalle istumaan. Nyt saan kotonakin kauhoa spaghetit sohvalta käsin.

Pöydän on suunnitellut sisustussuunnittelija Ilse Crawford, jonka töitä ihailen. Itseäni viehätti tässä pöydässä se, ettei se ole kovin syvä. Siinä pääsee istumaan toista lähelle, eikä pöytä varasta huoneesta turhan suurtaa tilaa. Pöydän ympärille hankintalistalla on vielä muutama Artekin jakkara, pöydän pyöreät kulmat mahdollistavat isonkin joukon plaseeraamisen tarvittaessa.

Materiaalina vahattu tammi on minulle uusi. Se tuo mielestäni mukavaa lämpöä ja modernia ilmettä tämän kaiken antiikin ja rimpsun keskelle. 

De La Espadan pöytä ja penkki, Koolmat

Kommentit (0)

Yhteinen alkumme uuden kodin kanssa oli jokseenkin hankala. Olen toki kokenut moista ennenkin, mutta aina se tuntuu yhtä epämiellyttävältä - olla kuin vieraisilla omassa kodissaan. Kaikki tapahtuu sitten loppujen lopuksi niin nopeasti; ensin odottaa remontin valmistumista - aika tuntuu ikuisuudelta - ja sitten sitä yhtäkkiä asuukin aivan uudessa paikassa. Onhan se nyt ihan selvää, ettei kaikki heti tunnu omalta.

Lapset sanoivat sen minua ennen: heistä paikka alkoi nopeasti tuntua omalta, hyvältä ja kodilta. Se tuntui itsestäkin hyvältä ja siltä, että olimme tulleet oikeaan paikkaan. Itse kotiutuminen tapahtui itselläni kuitenkin tällä kertaa hitaammin, vähän kuin varkain. Kun kylässä oli käynyt riittävästi ystäviä, tiskiallas oli täyttynyt kuohuviinilaseista, sali naurusta ja kun on ehtinyt kömpiä omaan makuuhuoneeseen riittävän monta kertaa hyvillään nukkumaan. Samalla sitä löytää omat paikat ja tavat uudesta kodista. Keittiössä luen Hesarin ja juon aamuteen, kun olen yksin, lasten kanssa ollaan istuskeltu matolla sohvaakin enemmän. Ruokapöytää odotamme kovasti, se sinetöi sen, että ruokavieraita mahtuu viihtymään kerralla suurempikin joukko ja voi tarjota muutakin kuin kuohuviiniä ja oliiveja. 

Kommentit (0)

Niin vaatteissa kuin sisustuksessa, tummanruskea on ollut minulle vaikea pala. Se ei jostain syystä ole tuntunut omalta, vaan jotenkin haljulta ja tylsältä. Aloitin siedätyksen ostamalla MUJI:n ja Artekin yhteistyössä tekemän jakkaran ruskealla kannella jo reilu vuosi sitten - mutta päädyin ostamaan seeprakuvioidun pehmusteen peittämään sen kaiken, mikä jakkarassa on ruskeaa. Kyseinen tapahtumasarja kuvaa hyvin ongelmallista suhtautumistani tummanruskeaan. Kunnes...

Tilasin tummanruskean marmorin kampauspöytääni. Marmorikansi mustana tuntui liian skarpilta - halusin lopputuloksesta pehmeämmän ja mustavalkoista yhdistelmää omaperäisemmän. Ruskea marmori sopii paikkaan täydellisesti. Isä toi minulle uutta ruokapöytää odottamaan kaksi Calligariksen metallijalkaista tuolia - tummanruskeilla pehmusteilla. Käsinkudottujen antiikkimattojen rinnalla tuolit ovat kuin tänne hankitut. Kuin manifestoidakseni ruskean tulemista elämääni, hankin kevyen pellavapäiväpeiton H&M Homen mallistosta, syvän suklaanruskeana tottakai. 

Päälleni puen edelleen ennemmin mustaa ja harmaata, mutta vannomatta paras. 

Onko teillä inhokkisävyjä, joille voisitte kuvitella antavanne mahdollisuuden? 

Kommentit (3)

Merja

On, ruskea, vihreä ja oranssi. Paitsi, että oranssi sai juuri tilausuutensa uudessa Pentikin Hortesia pöytäliinassa ja uusissa musta-valko-oransseissa tyynynpäällisissä, myöskin Pentikiltä. Katsotaan kauanko kestän katsella niitä.

Manna

Heh, Oranssi on ollut ehdoton inhokkivärini...kunnes: Nyt edesmenneen rakkaan mummoni kodissa oli oranssisohva ja kaikenlaisia oransseja lasi sekä keramiikka esineitä, taidetta ja designia sopivana sekoituksena, viihdyin mummon kodissa aina, tietysti tärkein oli kodin sydän, itse mummo mutta kauniit mielenkiintoiset tavarat toivat jotakin särmää mukaan.
Mummoni poismenon jälkeen perin paljon asioita, ja olen 3vuoden aikana huomannut tuovani kotiin ja vaatteisiini paljon oranssia, minulla on makuuhuoneessa oranssit samettityynynpäälliset ja Artekin zebra tyynyt:). Näin se vaan menee että joskus yllättyy itsekin siitä miten oma mieli voi muuttua!.
Tulipas pitkä sepustus, yllättävää sekin;D

Tuossa kuvassa missä tuo tuoli, niin mikä on seinän väri? (Aivan upea!).

Kiitos kauniista Blogistasi!.

Yt:Manna

Seuraa 

Heli Thorén on 37-vuotias kaupunkilaisdaami, joka kertoo blogissaan sisustavasta elämästä, onnellisista illoista ja kaikenkokoisista unelmista.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat