Kirjoitukset avainsanalla afrikka

Jos pitäisi tiivistää Pariisin sisustusmessuilla käyneenä tämän hetken kuumin sisustustrendi, se on ehdottomasti: Afrikka. Mantereelta tutut voimakkaat värit ja niiden yhdistelmät kuin myös rohkeat Afrikka-tyyliset kuosit näkyivät monella osastolla. 

Muutenkin värejä käytetään reippaasti ja rohkeasti - unohdetaan yksin sammuneilla sävyillä hissuttelu. Miten sitten tuoda tuota tyyliä helposti omaan kotiin? Värit ovat oikotie ja niiden uskalias yhdistely. Myös graafinen mustavalkoinen kuosi yhdistettynä legopalikkaväreihin - vaikkapa sohvatyynyjen muodossa - tekee kodistasi hetkessä kuin keitaan keskellä savannia. 

Kommentit (0)

Sillä tavalla jännällä tavalla kutkuttavalta, ihanalta, täyttävältä ja nälkäiseltä samaan aikaan. Ja sitten on pakko huutaa:

NÄIN VIHDOINKIN KIRAHVIN!!!!!

Kiitos elämä ja Piece of Uganda

Kommentit (0)

On myös mahdollista, että nukkuu liian pitkään ja liian hyvin. Elämäni toinen Ugandan matka opetti myös sen, että kaislakatto hengittää niin, että öisin hotellihuoneen lämpötila laskee niin optimaaliseksi, että jo ovelta sisään tullessa alkaa nukuttamaan. Kun siihen lisää puhtaat lakanat, pöyhityn tyynyn, pari lasia viiniä, päästään siihen, että aamulla niskat ovat kipeänä. Ihan vaan siksi, että on nukkunut niin sikeästi, ettei ole edes hieman huonoa asentoa tuhistessaan vaihtanut.

Kaukosuhdetta hoidetaan kyhnöttämällä mahdollisimman lähekkäin vihdoin, kun siihen tarjoutuu tilaisuus ja käymällä mielen listalta jutellen läpi ne sadat asiat, jotka ovat iltojen whatsup-puheluiden aikana jääneet puimatta. Hyvällä lähilomalla toteutetaan myös suuri haave - otin teille siitä kuvankin. Laitan sen seuraavaan kirjotukseeni.

Kommentit (0)

Matkani Ugandaan, pakolaisleirille sai pohtimaan sitä, että miten me mielessämme rakennamme omaa tulavaisuuttamme koko ajan - hyvin tärkeällä tavalla. Nyt taas täällä Suomen arkea elellessä ajatukset unelmista eivät ole jättäneet rauhaan, ajattelinkin kirjoittaa sinulle niistä, omien kesäpäiviesi mietteiksi.

Pakolaisleirin koulussa nuoret saivat tehtävän. Heidän tuli kirjata paperille oma unelmansa - mielellään jopa monta - ja keinot tuon unelman toteuttamiseksi. Yksi haaveili dj:n urasta, aika moni oman hotellin perustamisesta. Yksi nuorista naisista oli innostunut leipomisesta, ja hän olikin päättänyt järjestää itselleen paikan Ugandan pääkaupunkiin Kampalaan, leipuriharjoittelijaksi. Unelmista tekoihin: Toinen nuori nainen oli tullut kouluun pienen vauvansa kanssa, joka ensialkuun nukkui päiväuniaan. Hetken päästä pikkuinen heräsi, ei halunnut istua luokkahuoneessa ja oli nälkäinenkin vielä. Äiti lähti ruokkimaan tytärtään koulun portaille, unelmien kirjaaminen jäi kesken.

Toisessa luokkahuoneessa sama tehtävä tuotti vaikeuksia. Vaikka opettaja kertoi omista unelmistaan, pyrki antamaan selkeitä esimerkkejä, eivät nuoret oikein saaneet mitään unelmapaperilleen kirjattua. He istuivat mietteliäinä ja kertoivat sitten, että olivat oikeastaan unohtaneet, miten unelmoida. 

Myöhemmin opettajanhuoneessa aiheesta virisi mielenkiintoinen ja innostava keskustelu, kuinka oikeastaan tulevaisuutta ei ole, jos ei ole unelmiakaan. Ne tarvitsevat toisiaan. Yksi opettajista kiitteli, kuinka harjoitus oli herätellyt häntäkin miettimään haaveilun tärkeyttä. Hän sanoi harjoitusta ohjatessa oivaltaneensa, että on myös tavattoman tärkeää pyrkiä miettimään, miten unelmista voi tehdä totta. Kuinka oikeastaan vasta silloin tekee oman, paremman elämänsä eteen jotakin. Ja niitä tekoja tarvitaan niin Helsingin huolitelluissa toimistoissa kuin Ugandassakin, levottoman Kongon rajan tuntumassa. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Heli Thorén on 37-vuotias kaupunkilaisdaami, joka kertoo blogissaan sisustavasta elämästä, onnellisista illoista ja kaikenkokoisista unelmista.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Blogiarkisto

2018
2017
2016

Kategoriat