Mistä tuntee joulun?

Meidän joulu alkaa aatonaattona, kun ajamme Pellinkiin Porvoon saaristoon. Sieltä saa parhaan lämminsavulohen (kyllä, se on niin ylivertaista, että reissu saaristoon on sen väärti). Tänä vuonna sää oli kuulas, sateinen toisinaan - taivas oli niin kaunis, että sitä katsellessa huokaili väkisin syvään. Lapset sanoivat tänäkin vuonna samaa: "onhan tullut autossa istuttua". Peppu rentoutui vanhassa kaupungissa marenkia mutustellessa.

Juuri nyt istun uudessa silkkipyjamassa, jonka sain joululahjaksi itseltäni. Se on niin nätti, että istun se ylläni myös tänään Tampereella illallispöytään (uskon siihen sopivan joulunpunaisen huulipunan). Tämän vuoden joulu on pakottanut minut pysähtymään, opettanut samalla. Jossakin kohtaa on tehnyt niin paljon, että mieli ja keho ovat uurastuksesta raskaat. Äsken peilatessa päätin, että tässä pyjamassa kehtaan istua palaverissakin - palaan siis töihin tammikuussa paitsi rentoutuneena myös rennompana.

Joulusuukkoja armaat!