Yksinolon taito on jotakin, jota olen joutunut opettelemalla opettelemaan. Aiemmin onnistuin kyllä viettämään aikaa itseni kanssa vaikka ostoksilla samoillen, mutta se, että todella rauhassa olisin itseni kanssa oli minulle aiemmin hyvin vaikeaa. Kunnes erosin lasteni isästä puolitoista vuotta sitten.
Muistan ensimmäiset sunnuntaiaamut ilman lapsia, yksin, kodin hiljaiset nurkat ympärilläni. Sen eksyneen olon ja tunteen, että hiljaisuus nielaisee sisäänsä. Niinä aikoina söin aamiaisia, lounaita ja päivällisiä aina jossakin kantakahviloistani, usein jonkun ystävän seurassa. Kunnes päätin alkaa harjoitella yksinoloa ja ennen kaikkea siitä nauttimista.
Ensin menin sinne kahvilaan ihan yksin. Sitten eräänä iltapäivänä päätinkin vain käydä lenkillä ja jäädä sen jälkeen itsekseni lukemaan kirjaa. Yksinäisiä lounaita, leffailtoja ja tulevan elämän suunnittelua. Kirsikkana kakun päällä matka Thaimaan pienelle saarelle yli kahdeksi viikoksi aivan itsekseni. Muistan edelleen sen tunteen, kun palasin tuolta matkalta voittajan viitta harteillani. Olin onnistunut nauttimaan ja viettämään upean loman aivan itsekseni. Samalla maailmani muuttui peruuttamattomasti vähän paremmaksi ja turvallisemmaksi paikaksi olla.
Kun nyt vietän sunnuntaiaamua lehden ja jogurttikulhon kanssa en voisi olla onnellisempi. Ihan vain minusta itsestäni, parhaasta seuraneidistä ikinä. Niin se elämä menee: kaikki on mahdollista - se mahdottomalta urakalta tuntuvakin. Annetaan uusille tuulille tilaa ja uskotaan niiden kantavaan voimaan.
Onhan leffailta, lounas tai matka mukavampi jonkun kanssa. Mutta minäkin olen nauttinut noista suuresti yksinkin. Matkustin yksin viikoksi Riva del Gardaan (Garda-järven pohjoisosassa). Aivan ihana viikko! Tutustuin moniin ihmisiin (mm. yhteen Ferrari-suvun jäseneen :0). Löysin fantastisen ravintolan ylhäältä vuorilta. Kävin siellä viikon aikana kolme kertaa. Kolmannella kohtelivat jo kuin kanta-asiakasta. Tein pitkiä kävelylenkkejä sinne sun tänne. Menin bussilla Garda-kaupunkiin järven eteläosassa. Ym. Ym. - Sinne haluaisin matkustaa uudelleen, mutta enää ei ole varaa...
Mä olen vuosikausia käynyt leffassa yksin. En ymmärrä et miksi sinne edes tarvitsee kaveria; siellä ei saa puhua, yksin saa rauhassa pillittää (tarvittaessa) jne. Mä en välitä että joku kommentoisi leffaa leffan aikana.
Yksin asuessa noita juttuja mitä mainiset tässä on harjoitellut jo. Tai sitten mä oon yksinkertaisesti erakko.
Hei Ria,
Yksin matkustaminen yllätti minut ihanuudellaan. Täälläkin säästökuuri seuraavaa matkaa varten meneillään. Itse olin Gardajärvellä häämatkalla ja paikka oli kyllä kerrassaan ihana!