Parhaimmillaan kirja imaisee mukaansa ensimmäiseltä sivulta - vaikka itse asiassa näin käy varsin harvoin. Saara Turusen kirjoittama Rakkauden hirviö teki minulle niin ja pyöräytti keskelle erään perheen tarinaa niin itsepintaisen voimakkaasti, etten osannut lopettaa (mikä ihana, huumaava tunne!).
Minä ahmin tämän parissa iltapäivässä ja illassa, lue ja nautiskele sinä hitaammin, jos vain suinkin maltat. Kuvailevilla ja loputtoman kaunopuheisilla romaaneilla on toki paikkansa (tätä ennen luin Ylpeys ja ennakkoluulo -klassikon - puuh!), mutta itse pidän eniten hyvästä, selkeästä kielestä. Lauseet voivat olla samaan aikaan kuvailevia, mutta ihanan yksinkertaisia. Taidokkaimmillaan yksinkertainen lause voi käynnistää mielikuvituksen, vaikka lukeminen olisikin samalla helppoa, ei lainkaan työlästä. Ja rakkaus - se kiinnostaa aiheena minua aina.
"Rakkauden hirviö on rohkea ja runollinen esikoisromaani pakenemisesta, oman paikan epätoivoisesta etsinnästä ja sivullisuudesta, joka seuraa maapallon toiselle puolelle saakka."
