
Etsimme vienosti uutta kotia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että myyn kotini, jos moni asia osuu mukavasti kohdilleen. Koska Hietalahden kodissamme on käynyt ahkerasti porukkaa, on se tyrkkinyt suunnittelemaan ja elämään myös sen mahdollisuuden mukaan, että tästä kodista on kevään korvilla siirryttävä seuraavaan.
Kun etsin uutta, tärkeimpinä kriteereinä ovat talon ikä (1940-lukua vanhempaan en kykene), hyvä henki ja v a l o. Se, että koti pimeässä Pohjolassa edes toisinaan kylpee valossa on minulle äärimmäisen tärkeää. Siitä pääsemmekin itseäni yllättäneeseen sisustussuunnitelmaan: minä nimittäin haluaisin tulevassa kodissani kulkea mahdollisimman tummissa huoneissa.
Tumman vihreä makuuhuoneeni on yksi kotini huoneista, jossa viihdyn parhaiten. Siellä tunnelma on vaaleampia huoneita intensiivisempi, lämpimämpi, turvallisempi ja mukavalla tavalla kohtalokkaampi. Asiaa havainnollistaakseni liitän tähän teille mukaan muutaman minua kovasti inspiroineen kuvan Lotta Agatonin kotoa Tukholmasta. Kaikki kodin seinät ovat sielläkin tummat, mutta juurikin rakastamillani valkoisilla listoituksilla on saatu huonetta hengittämään kevyemmin. Koska monissa vanhoissa taloissa on vastassa vanhat lautalattiat - ja tähän mennessä ne ovat kohdallani olleet aina hyvässä kunnossa - ei haaveeni kalanruotolattiasta tammen sävyssä välttämättä vieläkään toteudu. Siksi olenkin kuumeisesti miettinyt, että mitä sitten? Valkoinen on liian valkoinen, kyyhkyn harmaa jo täällä kokeiltu, Lotan kodissa vaalean puun sävyiset lattiat viehättävät nekin kovasti omaa silmääni.
Kuvat: Pia Ulin, Residence-lehti