Toisinaan elämä kulkee eteenpäin niin hurjaa vauhtia, ettei itse oikein tahdo pysyä mukana sen siivillä. Vastahan tänne tultiin, käytiin kodiksi ja nyt jo, on aika jatkaa matkaa. 

Jätämme jäähyväiset - haikeat, ilonkin makuiset - tälle ihanalle paikalle, jota saimme hetken kodiksi kutsua. Seuraavaksi elämä tuo eteemme jotakin muuta, remonttia ainakin, myös nomadien leirielämää jossakin mukavassa ja lämpimässä paikassa. Tiedätkö, mistä pidin tässä kodissa oikeastaan melkein kaikkein eniten? Siitä, miten valo siivilöityi huoneisiin jo aivan aamusta. Kupissa oli teetä, edessä lehti, päivä aluillansa, eikä aavistustakaan siitä, mitä se toisi mukanaan. Lähdön hetkiin liittyy aina myös sydänalaa painavaa suruakin.

Silti ajattelen: näin on hirmuisen hyvä.

Kuvat: Ulla-Maija Lähteenmäki