En tiedä löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta intohimoisia kattajia, mutta meidän perhe lukeutuu niihin. Arjen makaronilaatikon rinnallekin valitaan kaunis servetti (meillä on servetin valitsijavuorot - omani on seuraavalla kerralla, jes!). Pariisin messuilla kattauksia oli kaunistettu leikkokukilla, erilaisilla sinivalkoisilla astioilla - joiden rinnalla oranssi ja muut voimakkaat värit toimivat erityisen hyvin. Myös pikkukukkaiset Liberty-henkiset kangasservetit voisi lisätä ostoslistalle. Vai raaskisiko niihin pyyhkiä suupielistä ketsuppiryöppeet?

Astioiden miksaaminen näyttää kauniilta. Itse kerään tällä hetkellä sinivalkoisia astioita erilaisilla fiiliksillä. On vanhaa Arabiaa, jotka innostuvat, kun niiden vierelle katetaan japanilaiset kulhot samoissa sävyissä, mutta aivan toisenlaisissa kuoseissa. Viinilaseissa sama, etsin silmä kovana kauniita laseja kirpputoreilta - jokainen saa olla omanlaisensa.

Odottakaa vaan, kun kevät sulattaa lumet ja jäät ja pikkukukat puskevat ylös, varvut metsissä vihertyvät ja oksiin puhkeavat pikkuiset korvat. Niitä kannattaa sitten haalia osaksi kattausta - pieniin vaaseihin vaikkapa. Ah, en malta odottaa! Tai jos kirpparilta mukaan tarttuu joku erityisen upea lautanen, jätä sen pöytään kattaminen sikseen. Se voi toimia kauniina elementtinä seinälläkin.

Lauantain kunniaksi me katamme ruusuin koristellut mummon perintökupit pöytään, kipaisemme hakemaan tuoreita leivonnaisia suosikkipaikastamme. Sitten kattaus saa olla överisöpö, varokaa vaan, aion kaivaa kattauksen keskelle lastenhuoneesta pieniä muovikaniineja ja siilejä. Ja niin saavat kahvivieraat tulla.

Ihanaa kattausviikonloppua!