Kirjoitukset avainsanalla afrikka

Kaikkein onnekkain tyttö

9.6.2016 klo 8:55

Näitä kuvia olisi vaikka kuinka, tässä kuitenkin kaikki ne suosikkini, joita en vielä ole ehtinyt julkaista. Uganda-fiilistelyt päätän tällä erää tähän, näiden potrettien myötä. Toiset matkoista vaativat sulattelua - kaikki ihanat kokemukset kasvavat entistäkin suuremmiksi ajan kanssa. Ugandassa reissatessani olen ajatellut jokaisen päivän valjetessa olevani onnekkain tyttö, mutta uskon silti tunteen vain vahvistuvan, kun aika kuluu. Tämä oli ensimmäinen matkani Afrikkaan, joten jo pelkästään kulttuuri antoi minulle paljon sulateltavaa ja mietittävää. Puhumattakaan siitä kaikesta hämmentävästä, ihmeellisestä ja kauniista, jota sain matkallani nähdä.

Kiitollisin mielin aloitan kesäisen arjen Helsingissä, tulkaa tekin siihen mukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Heli Ingeborg

Muutama sananen (hieman naurettavan) safarihatun tärkeydestä

klo 8:22 | 4.6.2016

Simpanssitrekkauksella ei heti arvaisia olevan liutaa vaaroja - joista toiset saattavat ilmaantua tiellemme vaikkapa viikunan muodossa. Onnekseni olin liikenteessä Lontoon Mujilta ostamassani hatussa, jonka hankin naureskellen safaria ajatellen. Se kuitenkin pelasti minut juuri silloin, kun simpanssit söivät illalliseksi viikunoita ylhäällä puissa istuessaan. Heidän taktiikkansa on nimittäin se, että he imevät hedelmästä sisuksen sekä mehun ja heittävät loput sitten huoletta minne sattuu. Ja jos pahaa aavistamaton nainen safarihatussa sattuu illallispuuhien alle, on liereistä yllättävän paljon hyötyä.

Viikunat eivät jääneet ainoaksi jännitysmomentiksi, eivätkä suinkaan suurimmaksi sellaiseksi viidakossa simpansseja etsiessä. Päädyimme nimittäin useampaan otteeseen elefanttien reitille. Kun oma vaistomainen reaktioni oli juosta kameran kanssa lähemmäksi, ymmärsin vahvasti, miksi on elintärkeää liikkua viidakossa osaavan oppaan (ja kiväärin) kanssa. Elefantit ovat kuulemma pahimmillaan hyvinkin vihamielisiä ja meidänkin kohdalla juoksuaskelille oli tarvetta, kun ne tulivat useampaan otteeseen aivan liian lähelle. Loppujen lopuksi päädyimme piileskelemään elefanteilta yhdessä simpanssien kanssa - kun parin tunnin etsintöjen jälkeen pääsimme viikunan nakertajien jäljille. Olikin aika huikea tunne odotella siellä keskellä viidakkoa elefanttivaaran hälvenemistä ja olla yhdessä vähän peloissaan.

Safarihatusta on vain tuo tuollainen vähän hassu turistikuva, mutta ehkä se kuitenkin antaa tilanteesta jotakin osviittaa; näyttää ainakin kuvan onnellisen hikisestä vaeltajasta kahden matkakumppanin kera.

Heli Ingeborg

Elefantit ovat parhaimmillaan sopivan etäisyyden päässä - muutama oivallus Ugandan safarilta

klo 8:28 | 31.5.2016

Mietin pienenä tyttönä - ja suurena Disney-piirrettyjen fanina - ettei kai perhosia voi olla niin paljon, että ne lentäessään näyttäisivät värikkäältä pilveltä ja sekoittuisivat vallattomasti prinsessan hiuksiin. Niin kävi itse asiassa useammassakin elokuvassa. Olin väärässä. Safarimatka Ugandassa on osoittanut myös monta muutakin luuloa toiseksi, hyvällä tavalla.

Norsuperhe uimaretkellä on niin suloinen näky, että heitä seuratessa liikuttuu, mutta jos norsujen reitille sattuu viidakossa saa todella pelätä, sanonpa vaan! Virtahevot ovat parhaimmillaan myös etäisyyden päässä vedessä, hieman pelottavia kuivalla maalla, etenkin hotellin parkkipaikalla. Satumaisen ihanaa on nukkua teltassa, joka kuitenkin on kuin kylpyhuoneella varustettu huone, ja aamupalalla on ihana seurata puussa leikkivien apinoiden menoa.

Suosittelen sydämeni pohjasta kaikille merkityksellisiä sekä elämyksellisiä matkoja suunnitteleville Kibale Forest Campissa yöpymistä, (josta otin teille kuvia tuolla yllä). Nuo luksusteltat ovat juuri sopiva sekoitus viidakon ääniä ja puhtaita valkoisia lakanoita - ainakin tällaisen ei niin erähenkisen, mukavuudenhaluisen matkailijan makuun. Koko hotellin alue on satumaisen kaunis, vehreä ja hotellirakennus istuu maisemaan ja tunnelmaan hyvin. Myös ruoka oli meille herkullinen elämys - joka on näillä seuduilla erityinen etu - maistuvan ruoka-annoksen eteen saaminen ei "hyvässäkään" ravintolassa aina ole mahdollista. Tapahtumarikkaan safaripäivän jälkeen oli ihana päättää päivä muutamaan viinilasilliseen ylhäällä ravintolassa (joka näkyy myös ylempänä kuvassa). Ainoa haastava ristiriita paikassa oli se, ettei umpiväsyneenäkään malttanut mennä nukkumaan, koska ilta paikassa oli niin lempeä ja lämmin.

Otimme safaripaketin Piece of Uganda -yrityksen kautta ja paitsi että näin kolmessa päivässä ehti nähdä hyvin paljon, oli reissaaminen myös todellista huoletonta lomaa oman kuskin kanssa, joka piti huolen siirtymistä ja aikatauluista. Vaikka olenkin saanut kokea elämässäni monenlaisia ihania reissuja eri maailmankolkkiin, onnistuivat nämä muutamat päivät Ugandaa kierrellen nousemaan ihastusasteikolla todella korkeille lukemille.

Heli Ingeborg

Leijonaa mä metsästän

klo 13:48 | 30.5.2016

Savannilla törmää helposti biisoneihin, gnuihin, jopa elefantteihin ja pahkasikojakin juoksentelee auton ohi tämän tästä. Mutta autas, jos haaveissa olisi nähdä leijona! Se vaati meiltä ja ihanalta oppaaltamme Geraldilta paljon malttia, monta hikistä tuntia autosta kiikareilla tihrustaen ja loppujen lopuksi vielä apuvoimiksi toisen oppaan, silmät, jotka kuuleman mukaan pystyvät tunnistamaan leijonan vaikka satojen metrien etäisyydeltä.

Elämä heitti minut tällä kertaa Ugandaan. Takana on nyt päiviä pakolaisleirillä kuin myös huikea savannimatka, joista molemmista haluan kertoa vielä lisää.

Niin ja kahden hyvin hikisen ajelupäivän jälkeen löysimme kuin löysimmekin savannilta myös tuon kauniin leijonan, joka oli lymyillyt piilossaan niin onnistuneesti, että olimme ainoat onnekkaat, jotka saivat eläimen nähdä. Vetää hiljaiseksi, tuo Ugandan luonto.