Olen työskennellyt suomalaisen designin parissa yli kymmenen vuotta, joten kodin sisustuskin on vähän kuin huomaamatta muotoutunut kotimaisilla tuotteilla ja finnish designilla. Etsin tähän postaukseen kuvia meidän vanhasta kodista, niitä löytyy täältä. Uudessa talossa on nyt aika samantuntuista, mutta vähän erinäköistä kuitenkin. Oma tyyli kumpuaa sieltä jostain todella syvältä, ei sitä osaa oikein muuksi muuttaa, vaikka se ei niin trendikäs, rohkea tai kiinnostava olisikaan. 

Yksi pitkäaikaisempia kalusteita meillä on Woodnotesin k tuoli. Olin yhteen aikaan kovakin Harri Koskisen fani ja vähän keräilinkin hänen suunnittelemiaan tuotteita, kaikenlaista kynttilänjalkaa ja maljakkoa löytyy nyt kaapeista tulevaa arvonnousua odotellen :D

k tuolissa meillä on tosiaan jo melkein kymmenen vuotta vanha todella nääntyneen ja kulahtaneen näköinen luonnonväri-valkoinen verhoilu ja täällä uudessa talossa tuoli ei näyttänyt enää yhtään hyvälle uusien pintojen vierellä. Ei siis ollut vanhentunut sillä lailla viehättävällä tavalla, ainoastaan nuhjaantuneella tavalla. Pitkään mietin, luovunko tuolista edullisesti pois. Sen paikka ylähuoneen aulassa oli vähän kuin mietinnässä ja piilossa.

Lopulta sitten päätin pitää tuolin, tykkään siitä. Siihen liittyy myös tunnearvoa, se muistuttaa minua ihanista työvuosista aikojen takaa, kun esikoiseni oli pieni, olin vielä vakituisessa työsuhteessa todella kivassa työpaikassa arvostetussa suunnittelutoimistossa, kaikki oli jännää ja kiinnostavaa ja opin paljon muutamassa vuodessa. Ilman niitä työvuosia minulla ei olisi nyt tätä verkostoa enkä olisi tässä samassa työssä nyt itsenäisenä yrittäjänä.

Viime viikonloppuna k-tuolimme sai sitten lopulta uuden valkoisen päällisen ja se nostettiin kunniapaikalle olohuoneeseen. En missään vaiheessa tietoisesti ole halunnut vaaleaa olohuonetta, mutta aina välillä havahdun, että kaipaan valoa ja vaaleutta oleskelutiloihin. Siksi ihan intuitiivisesti k tuoliinkin valikoitui valkoinen verhoilu.

Totta puhuen, vaikka Karusellia pidetään maailman parhaana tuolina istua, sen istuma-asento on aika lepäävä ja makaava, eipä muistu mieleen iltaa, kun olisimme siinä joutaneet istuskelemaan. Vähän myös varjelimme valkoista nahkaa poikien tahmatassuilta. Karuselli on nyt siis yläaulassa, mutta siitä ei todellakaan olla luopumassa!

Nyt k tuoli on päässyt meillä taas aktiiviseen käyttöön, sitä on kiva katsoa, siihen on helppo istahtaa. Siitä näkee ala-kerrassa moneen suuntaan, sen asento on jotenkin samalla lepäävä, mutta ryhdikäs. On todella lunastanut paikkansa hyvin suunniteltujen finnish design-kalusteiden joukossa, ihan klassikko jo.

Tuoli sopii tietysti hyvin yhteen ruokailutilan Woodnotesin matonkin kanssa. 

Katso tästä postaus melkein vuoden takaa, kuinka muuton jälkeen raikastui myös Adean sohvamme uudella päällisellä. Vanhoja kalusteita voi siis myös raikastaa, heti ei tarvitse olla kaikkea uusimassa. Jotenkin uusittu kaluste tuntuu vanhalle ja rakkaalle tutulle, vaikka näyttää uudelle.

Oletkos muuten huomannut, että k tuolista saa nykyään vaikka mitä versioita: on pyörivä laippajalkainen tuolimalli, myös musta vaihtoehto tähän perinteiseen jalkaan, on rahi ja myös nahkainen verhoiluvaihtoehto. Vaihtoehdot näet Woodnotesin sivuilta.