Kirjoitukset avainsanalla Pieni talo Helsingissä

 

Rakas äitini kuoli elokuussa, monta vuotta eri tavoin sairastettuaan, 81-vuotiaana. Olen monelle maininnutkin, että on ollut raskas syksy, se ei ole ollut pelkää pihan kanssa raatamista eikä työtä-hulinaa kellon ympäri, vaan myös pohjatonta surua, kaipausta ja ikävää, hautajaisten ja monenlaisten käytännön asioiden järjestämistä. Mummukkaa jäi kaipaamaan myös 3 lastenlasta, joten lastenkin kaipausta on pitänyt osata käsitellä - olisimme kaikki mieluusti viettäneet aikaa vielä jatkossakin yhdessä.

Olen miettinyt, miten tätä asiaa täällä käsittelisin ja tarvitseeko käsitellä ollenkaan, mutta kun kävin viime aikoina blogia varten miehen ottamia kuvia läpi, silmiini sattui nyt olohuoneen nurkassa kököttävä lamppu, niin tätä kauttahan asiaa on helppo lähtä käsittelemään. Meille tähän kotiin uusi lamppu, mutta minulle jo niin tuttu lapsuudesta, kun se meilläkin olohuoneen sohvan vieressä oli aina ollut. Äidiltäni olen perinyt paljon myös samaa sisustusmakua, meillä oli lapsuudenkodissa aika vaaleaa, jonkun verran Artekia, paljon ihan tavallista merkitöntä, mutta ihan ookoonnäköistä kalustetta, joihin tämä lamppukin mielestäni lukeutuu. Lapsuudenkotia oli höystetty vaaleasta kodikkaaksi runsailla tekstiileillä, poppanaliinoilla, räsymatoilla ja ryijyillä, itsetehtynä tottakai, koska olihan äitini ammatiltaan kudonnanohjaaja.

Tyhjensimme äidin asuntoa siunaustilaisuuden jälkeen ja minulla on siitä jonkinlainen möykky rinnassa edelleen. Nopeilla päätöksillä heitimme tavaraa menemään kierrätykseen, säästimme kaiken vähääkään järkevän, käyttökelpoisen, muistorikkaan tai arvokkaan ja kuskasimme Helsinkiin sen, mitä saimme yhdellä kerralla autossa tuotua, muut odottavat vielä toisaalla. Muut pikkutavarat on vielä muuttolaatikoissa meillä yläkerran aulassa, enkä ole pystynyt laatikkoja aukaisemaan, alkaa heti itkettämään. Äidin käsien mukaan muotoutuneet nahkahanskat on minulla nyt käytössä ja saunassa pellavapyyhe, joka tuoksuu vielä vähän äidiltä.

Nappasin mukaan tuon valaisimen, jota olen jo pitkään sillä silmällä tiirannut, että pidän sen muodosta ja tyylistä ja ehkä joskus sen meille haluaisin. Nyt se hetki sitten koitti. Kääntelin lamppua ympäri ja löysin Frandsenin tarran. Ei sitten valitettavasti ollut Louis Poulsenin tuotantoa, vaikka tyylillisesti onkin aika paljon samaa. Yhtä kaikki, pidän siitä ja se sopii meille hyvin. On sen verran anonyymi, että en joka hetki sitä katsoessani ikävöi äitiä ja lapsuudenkotia. En myöskään aina edes huomaa sitä, se ei ole mikään katseenvangitsija olemuksellaan, vaan pikemminkin hiljainen ja huomaamaton, käytännöllisen kaunis valontuoja. Sellaisista elementeistä pidän kotona muutenkin kovasti.

Kaikki äidin kotiinsa valitsemat taulut toin meille, saas katsoa, päätyvätkö koskaan meidän uusille seinille ja kaksi Artekin ruokapöydäntuolia, jotka ovat käytössä ruokapöydän ympärillä. Koko ruokaryhmä kaipaa meillä muutosta muutenkin, joten katsotaan, miten nämä elementit meidän kodin sisustukseen jatkossa vaikuttavat.

Näin rauhallisina sunnuntai-iltapäivinä tulee usein juuri se kova kaipaus, olisi aikaa soittaa äidille ja jutella niitä näitä - nyt ei enää voi.

 

Kommentit (14)

Pieni Talo Helsingissä
Liittynyt11.8.2015
4/14 | 

Niin on. Kumpa muistettaisiinkin nauttia ihan jokaisesta päivästä yhdessä rakkaimpiemme kanssa <3. Hyvää viikonalkua teille!

Anri
5/14 | 

Otan osaa. Äitini kävi vuosien varrella äitisi opastuksella kutomassa mattoja. Äitisi oli lämmin ihminen

Pieni Talo Helsingissä
Liittynyt11.8.2015
6/14 | 

Kiitos Anri <3. Äidistä on monella muistoja. Jopa papilla, joka siunasi hänet, oli tilaisuudessa mukana poppanaliina, jonka hänen tyttärensä oli kutonut äidin opastuksella, oli tullut kotona puheeksi, ketä hän oli menossa siunaamaan. Tämä oli minusta tosi koskettava ele. Itkuthan siinä pääsi, vaikka itkin kyllä muutenkin lähes koko tilaisuuden ajan.

Sanna/ Sisustus COCO
9/14 | 

Ihana kirjoitus kamuseni <3

Onneksi muistot pysyvät mielessä. Kyllä se möykky sydämmessä pikku hiljaa pienenee -muttei kyllä koskaan ihan häviä.

Voima halauksia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meidän kodinhoitohuone on tosiaan lopultakin valmis. Edellinen postaus heinäkuulta löytyy täältä ja lopulta tila tuli valmiiksi vasta syyskuun lopussa. Jos asiakas on riittävän kärsivällinen odottaja, saa pyykkinsä pestyä ja tekee koko kesän vaikka samalla pihanrakennusta, niin ei ne kaapit tosiaan kyllä itsestäänkään paikoilleen tulleet sillä välin. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, tyytyväisiä ollaan.

Tässä tilassa johtava idea oli saada koneet piiloon ja ilme siistiksi ja perustyylikkääksi, koska se toimii meillä myös saunan pukuhuoneena. Kaapistot on toteutettu Keittiökalustetukun valmiilla kalustemoduleilla ja tilauksesta erikoismitoituksella saatavilla rungoilla, ovilla ja tasolla, joten varsinaisesta mittatilauskalustekokonaisuudesta ei ole kyse, sovitetusta kokonaisuudesta paremminkin.

Tässä viimeisessä asennusvaiheessa saimme paikoilleen siis kuivauskaapin rungon ja oven sekä pyykinpesukoneen kaapin oven sekä erikoissyvän, 69 cm, tason.

Ovet ovat eri materiaalia (sormiuravetimen vuoksi) kuin taso ja rungot (edullista peruslevyä), joten pientä vaihtelua on valkoisen eri sävyissä, mutta pystyn tässä vaiheessa raksaprojektia jo elämään tämän asian kanssa ja olen pelkästään tyytyväinen, kun tämäkin huone on lopulta valmis.

 

Kommentit (12)

Elina / Talo Markki
6/12 | 

Näyttää ihanan harmoniselta ja tyylikkäältä, kun koneet ovat piilossa. Tällä lailla saa luotua erilaisia tunnelmia tilaan, kun on eleetön pohja jonka päälle "rakentaa". Kiva on! :)

Vierailija
8/12 | 

Millaisilla saranoilla saitte oven kiinnitettyä pesukoneen eteen, Meillä homma jumittaa, kun syvyyssuunnassa tarpeeksi pieniä saranoita ei tunnu löytyvän mistään? T. Tarja

Reetta
10/12 | 

Hei,

laitoin kysymyksen 14.5.2015 kirjoittamaasi postaukseen (vanhassa osoitteessa). Esittelit siinä "yläkerran betonikylppäriä". Otsosonin kylpyhuonekaluste itselläkin kiikarissa, joten olisin kuullut mielelläni käyttökokemuksia siitä. Onko kuinka jämäkät ne vetolaatikot? Lonksuuko yms. Asun paikkakunnalla, jossa  ei ole ko. merkin jälleenmyyjiä lähellä eikä käyttökokemuksia oikein löydy.

Kiitos jos viitsit jotain raapustaa vaikka tähän vastaukseksi :)

Pieni Talo Helsingissä
Liittynyt11.8.2015
11/12 | 

Moikka,

Vastaan tosiaan vähän viiveellä vanhan blogin kommentteihin, huomasin sen kyllä. Kiva, kun löysit tänne! Otsosin kulmikkaaseen allastasoon tarttuu aika helposti lika ja tahrat, mutta on myös tosi helppo puhistaa, rätillä vain pyyhitään puhtaaksi. Naarmuja on, mutta hiuksenhienoja, ei haittaa. Vetolaatikot on minusta ihan jämäkät eli mitään valitettavaa!

Reetta
12/12 | 

Kiitos vastauksesta! :) Jään seuraamaan blogiasi ja inspiroivia instagram-kuviasi.

 

No nyt on meilläkin ihana marokkolaismatto Beni Ouarain, vain muutaman vuoden kuumimmasta trendin harjasta jäljessä :D Taisi jäädä meidän rakennusprojektin jalkoihin tämä kuume, kun aina oli noin tuhat tärkeämpää rahareikää ennen mattohankintaa. Yhden kerran meillä kävi matto jo kylässä (tsekkaa vanhan blogin puolelta kuvat täältä) ja sitä jäi kyllä kova ikävä. Siihen kaipuuseen hankin sitten Mumsin Koko Iäksi-maton uuden talon olohuoneeseen, kotimaisen version siis finnish design hengessä :) 

Tätä uutta matto sovitin myös olkkariin, mutta ei tuo maton keltaisuus kuitenkaan sopinut olohuoneen värimaailmaan ja oli se liian pienikin sinne. Alunperin sitä makuuhuoneeseen haikailinkin ja sinne se päätyikin. Kellertävää Timberwisen saarnilattiaa vasten matto on ihan sopusointuisen värinen.

Tämä matto löytyi Sisustusterapiaa-fb-ryhmän kautta, jossa molemmat olemme MIA Designin Miian kanssa. Miia luopui omasta kauniista mutta epäkäytännöllisestä matostaan pienen vauvelin vuoksi ja sain sen ihan sopuhintaan todella nopeasti. Alunperin matto on MAdesignista. Hauskaahan tässä on myös se, että MIA Design myy meidän 1kertaa2-mallistoa, joten tämän oli selvästikin tarkoitus mennä näin.

 

 

Meillä on uusi ihana sänky, jonka ostin suunnittelemaltani KOTI-osastolta Habitaresta.

Meillä olikin jo todella vanha Ikean sänky, jossa oli jo todella vanhat patjatkin, esikoisen vauva-aikana jo 12 vuotta sitten oli ainakin jo samat patjat, hui! Kaksi vauva-aikaa perhepeteineen on nukuttu siis samassa sängyssä ja jo jonkin aikaa oli tiedossa, että sänky pitää uusia heti, kun siihen on sopiva mahdollisuus. Nyt se järjestyi kätevästi kuljetuksineen kaikkineen.

Sänky on Familonin Jousto-joustinsänky sijauspatjoilla, hankkimaani kokonaisuuteen kuuluu myös Jousto-sängynpääty. Rungon ja päädyn väriksi valitsin vaalean hiekan eli sävyn kitti. Olisin ottanut kokovalkoisen, mutta sellaista vaihtoehtoa ei Familonilla ole. Tamminen jalka mätsää ihan kivasti meidän saarniparkettiin. Huoneen ilme pysyy edelleen vaaleana, mikä tuntuu meille sopivalle, kun se on niin rauhoittava värimaailma.

Sänky on peräti 180 leveä yhtenäisellä petauspatjalla, joten siinä on mahtunut hyvin nukkumaan kuopus välissäkin, hänellä kun on tapana hipsiä edelleen meidän sänkyyn aamuyöstä. Aikaisemmin seilattiin nukkumassa eri sänkyissä pitkin yötä. Otsikoin jutun vähän harhaanjohtavasti noin, vaikka yleensä en juuri nuku kauhean hyvin reissussa, parhaiten kotona. Todellisuudessa olen kotonakin kärsinyt jo useamman vuoden unettomuudesta johtuen stressistä, väsymyksestä, ylikierroksista, surusta ja milloin mistäkin, mutta toivottavasti tähän asiaan on tulossa muutos tulevaisuudessa.

Kollegan blogista luin, että Familonin patjoihin on saatavilla myös petauspatjansuojus, se menee meillä vielä hankintaan!

Uuden maitokahvin värisen sängyn innoittamana vinkkaan toisesta uutuudesta - meidän oman 1kertaa2-malliston Seitti-tyynyn uudesta värityksestä. Nyt löytyy siis mustaa kuviota lämpimällä maitokahvin värisellä pohjavärillä aikaisemman kestosuosikin vitivalkoisen ohella.

Tämä uuden tyynyn innoittamana aloin himoitsemaan meille kotiin taas marokkolaista mattoa makuuhuoneeseen, tuolla samantyyppisellä kuviolla, olen sellaista Beni Ouarain-mattoa himoinnut jo monta vuotta, eikä meillä vieläkään ole sellaista, enkä yhtään ymmärrä miksi! Katsotaan, miten tässä käy...

 

Seuraa 

Sisustusblogi, joka on nimetty Kalliomäen perheen Helsinki-pientalo-rakennusprojektin mukaan. 

Pitkän linjan sisustusalan ammattilainen, suunnittelija, toimittaja, visualisti Piia, hänen miehensä, valokuvausta harrastava Jari ja kaksi kouluikäistä poikaa asuvat nyt neljättä vuotta uudessa talossa ja sisustavat klassisella ja ajattomalla tyylillä.

Blogissa jaetaan oman kodin sisustuksen lisäksi parhaat palat Piian kivoista työjutuista, intoillaan modernista arkkitehtuurista, matkailusta ja maisemista. 

Seuraa Piia Kalliomäkeä Instagrammissa

Tsekkaa myös Piia Kalliomäki / Studio Kalliomäki 

Kiinnostaako sinua yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä piia.kalliomaki @ gmail.com.

 

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016
2015
2014

Kategoriat

Instagram