Muuton jälkeen yksi iso merkkipaalu on ollut se, että saatiin lopulta 3 kuukauden asumisen jälkeen vaatekaapit. Toimituksen suhteen oli kaikenlaista hässäkää, mutta nyt kun kaapit ja tavarat niissä on paikoillaan, eipä enää halua vanhoja muistella ja tyytyväisiäkin ollaan.

Meidän kokemus oli, että vaatekaapistoista oli aivan yhtä vaikea saada tarjouksia kuin keittiöstä aikoinaan. Moneen paikkaan soitin peräänkin pari kertaa, tarjousta ei kuulunut. Piirrettiin Ikean suunnitteluohjelmalla itse myös kaapeista versiot, ja koska oli halua saada kattoon asti ulottuvat, tilaa koko korkeudelta hyödyntävät kaapistot ja tilaa säästävät liukuovet, ei ihan päästy toivottuun tulokseen niillä. Ikeassa ei myöskään löytynyt sopivaa valkoista mattapintaiseen levy-liukuoveen, niin projekti junnasi aika kauan paikoillaan. Aikaa kului ja ruskeat pahvilaatikot pyörivät jaloissa.

Kun lopulta tajusin, että meidän kylppärinkaapistojen valmistajan Otsosonin kanssa samaa Hahle-konsernia oleva Kabinetti on olemassa, otin myyjään heti yhteyttä pikaisen tarjouksen toivossa.

Siksi tuntuikin aivan mahtavalta, että meille ehdotettiin kotikäyntiä jo parin päivän päähän. Yhdessä mukavan naismyyjän kanssa sitten mittailtiin tiloja ja istuttiin keittiön pöydän ääressä suunnittelemassa kaapistot juuri meidän tarpeisiin sopiviksi. Myyjällä oli ohjelma, jolla sai tehtyä reaaliaikaiset piirrokset hintoineen, niin siinä samalla oli helppo ratkoa asiaa parin tunnin ajan. Samalla suunniteltiin kaapistot eteiseen ja esikoisen huoneeseen. Tuli sellainen ihana tunne, että meistä väsyneistä raksaajista on lopultakin joku kiinnostunut ja halukas palvelemaan.

Meille säilytyksessä tärkeää on selkeys, joten halusimme paljon avohyllyjä, joilla tavarat on näkyvissä. Itse käytän pääasiassa mustia pitkiä tunikoita ja neuletakkeja, minun puolelle tilattiin siis tanko ja ylös hyllyjä. Miehen vaaterepertuaari on monipuolisempi, hänen puolelleen tehtiin kaksi tankoa päällekäin puvuille ja paidoille. Olemme sopuisaa porukkaa, joten päätimme säästää väliseinien määrässä ja jakaa yhden ison hyllykaapin keskellä. Siihen tilasimme umpilaatikot molempien sukille ja alushousuille, muut hyllyt säilyttävät t-paidat, trikoot ja neuleet.

Alahyllyillä säilytetään kenkiä, mutta miehet yli viisikymmentä paria lenkkareita ei valitettavasti mahtunut tähän kaapistoon, sille kokoelmalle mietitään vielä omaa säilytyspaikkaa.

Mun puolella ylähyllyillä säilytetään vuodevaatteita ja pyyhkeitä niin kauan, kunnes kodinhoitohuone saadaan valmiiksi. Kaapiston eteen tilasimme jo rakennusvaiheessa upotetut led-valaisimet riviin, niin kyllä nyt ensi talven pimeydessä kelpaa kaivella niitä mustia vaatteitaan kaapista hyvässä valossa, monivuotinen arkinen haitta tulee tässä kohtaa parannetuksi. Katso tästä miltä huone näytti ennen kaappeja.

Ovien materiaaliksi valittiin mattapintainen melamiinilevy, joka taittaa ehkä vähän luonnonvalkoiseen, mutta ei pahasti saarniparketin kaverina. Meillä niin suositaan tätä mattapintaa.

Sain ylipuhuttua miehen siihen, että otettiin kaapit asennettuna, meillä kun on nuo kipsilevyasennukset aiheuttaneet aika pahaa kiroilua koko ajan (ja nyt toistaiseksi mitään uutta ei asennetakaan...). Se oli ehdottomasti oikea ratkaisu. Kaapeissa ei ole lattialevyä lattialämmityksen takia, kisko on laitettu tarralla parkettiin. Ovet lepäävät alakiskoilla,  koko paino ole siis katossa kiinni. Ovet liukuvat hyvin ja on ainakin tähän mennessä osottautuneet toimiviksi. Hyvää kannattaa aina jaksaa odottaa.

Makuuhuoneeseen tuli nyt lopultakin avaruutta ja levollista rauhaa, mikä on makuuhuonessa ihan olennainen asia. Seuraavaksi hommaamme verhokiskon kattoon (asennettuna) ja pääsemme ripustamaan valkoiset pellavaverhot tähän huoneeseen, kyllä tulee nättiä.

Säilytystarpeita ratkotaan jatkossa vielä kuopuksen huoneessa ja laitan tänne blogiin kuvia eteisestä ja esikoisen huoneesta, kunhan ehditään ne kuvamaan.