Kirjoitukset avainsanalla Sisustus

Olen aina pyrkinyt keittiöremonteissani samaan. Olen pyrkinyt luomaan keittiön, joka olisi klassinen, kaunis ja kestäisi aikaa. Ei näyttäisi nopeasti vanhalta. Olen valinnut valkoista - kaakeleita ja tasoja myöten, tuunannut vanhaa maalilla, kokeillut betonia, puusepän apua ja Ikeaa. Nykyisen keittiön suunnittelin yhdessä Proloquen naisten kanssa ja uskalsin heidän kannustamanaan unohtaa haaveeni taas siitä valkoisesta ja valitsin sen rohkeamman sävyn: vaaleanvihreän (kuvia keittiöstäni täällä!). Rohkeasti valitsin myös haaveilemani marmorin tason materiaaliksi, joka on patinoitunut elämän menossa - mutta ei häiritsevällä tavalla (pelkäämääni punaviiniä en ole onneksi läikyttänyt sille kertaakaan). 

Kävin Creannossa Kvänumin ihanien keittiömallien keskellä haaveilemassa. Vaikka harmaa keittiö marmoritasoineen muistutti eniten omaani, rakastuin yllättäen skandinaavisen selkeään, tammen ja valkoisen yhdistelmään (ja nahkaisiin vetimiin!). Yllätyin itsekin ja totesin haaveilukierrokseni jälkeen, ettei sitten ehkä olekaan olemassa varmaa valintaa ja sitä klassisen kaunista keittiötä, johon ei kuuna päivänä kyllästyisi - ainakin, jos sattuu omaamaan alati unelmoivan luonteenlaadun. 

Rohkeat ja persoonalliset valinnat kannattavat ja juuri niiden haaveiden toteuttaminen - myös keittiössä. Loppujen lopuksi kun ei kuitenkaan tiedä, milloin päätyy jälleen pohtimaan, että miten se keittiöremontti tehtiinkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yhteistyössä JM Suomen kanssa

Olen ollut koko aikuisikäni ahkera muuttaja. Kaikki alkoi ensimmäisestä omasta kodistani Puu-Vallilasta 38,5 neliöstä, kodista, jossa oli valkoinen kakluuni ja pihalla rönsyileviä vaahteroita. Ostin kodin, vaikka isäni vastusti silloin äänekkäästi puutaloasunnon ostamista, kutsui minua haihattelijaksi ja pelkäsi, että puhallan rahani helsinkiläistaivaan tuuliin. Pidin pääni ja ostin kodin silti tai ehkä juuri siksi, ihan vain osoittaakseni, että haaveeni ansaitsi toteutua. Myöhemmin hänkin toki ymmärsi narisevien lattioiden hurman ja istui usein keittiönpöydän ääressä suloista miljöötä ihmetellen. 

Puu-Vallilaa seurasi merenranta ja Kruununhaka, korkeat huoneet ja ensimmäinen perusteellinen keittiöremontti (silloin halusin välttämättä keittiönkaapeiksi tumma puuta!?). Tuli Vanha Porvoo, välissä Los Angeles, Punavuori ja Tähtitorninmäki - kaikki suurien unelmien toteutumisia. Ja kaikkien kotien välissä oli niin ihanaa haaveilla ja suunnitella - se oli vähintään yhtä ihanaa kuin itse unelman toteutuminen.

Osallistuin viime viikolla JM Suomen järjestämään bloggaajailtaan. Kävimme tutustumassa uuteen helsinkiläisasuinalueeseen Kuninkaantammeen. Seikkailimme alueen lähimaastoissa ja Keskuspuistossakin ja ihana oppaamme muistutti tärkeästä asiasta: me emme osta vain uutta kotia, vaan ostamme myös palan asuinaluetta ja elämäntyyliä siellä. Oli inspiroivaa seisoa uuden alueen laidalla ja katsoa, kun kerrostalon muodossa hiekkamaalle kohoaa taas uusien ja uusien unelmien täyttymyksiä. Teimme myös arkkitehti Ruusa Kääriäisen kannustamana unelmataulut siitä, miltä oma haaveidemme koti näyttää ja tuntuu. Aloitimme projektin etsimällä sanoja, jotka tuntuivat kodilta ja jatkoimme liittämällä mukaan värejä, materiaaleja ja tunnelmia omasta haaveidemme kodista. Illan jälkeen olo oli innostunut ja inspiroitunut. Teki mieli alkaa taas suunnitella ja unelmoida.

Yllä olevat kuvat ovat tällä kertaa valokuvaajasuosikkini Riikka Kantinkosken ottamia juuri ilmestyneeseen Cozyn vihersisustuskirjaan Green Home Bookiin. Koska eihän mikään unelma ole täysi ilman vihreää.

 

 

Habitare näytti tällä kertaa aiempaa paremmalta - kansainvälisemmältä. Suuri merkitys oli valaistuksella, joka oli aiempaa hämärämpi, näin osastot pääsivät paremmin esiin. Näyttävimmät osastot oli koottu halli kutoseen. Uudenlainen sijoittelu teki kokonaisilmeelle paljon, kun heti pääovilta portaita laskeutuessa pääsi virittäytymään hyvään ja kauniiseen tunnelmaan.

Itse kiersin messuilla tänään aikamoisella vauhdilla, mutta mieleeni jäi useampi upea osasto ja kokonaisuus. Susanna Venton stailaama Matrin osasto oli ihana! Vaikutuksen tekivät myös Marimekon kodiksi sisustettu osasto - joka aloitti akuutin kokolattiamattokuumeen. Lapuan Kankureiden pellavat, Riikka Kantinkosken ja Pinja Rougerin suunnittelema The Botanic Shelf - eli tuttavallisemmin viherhylly (joka vielä etsi valmistajaa - mutta kun se löytyy, aion takuulla ostaa omani) sekä Tikkurilan metsänvihreä maalipinta - ja muutenkin koko inspiroiva osasto - jäivät ainakin mieleeni. Tsekkaa myös Susanna Björklundin kädenjälkeä oleva Signals-osasto sisustuksen trendeistä (kuva mosaiikkilaatoista ja seinälle nostetusta lankkuparketista).

Habitare 2016, Helsingin Messukeskus 7.-11.9.

Vietimme viikonlopun lasten kera Tampereella ja keskityimme tutustumaan kaupunkiin lasten silmin. Yksi upeimmista kohteista pitkään aikaan (omastani ja lasteni mielestä) oli Amurin työläismuseokortteli. Itse vanhojen aikojen estetiikan rakastajana olin ihastuksissani koko vierailun ajan. Korttelissa oli sisustettu erilaisten perheiden koteja aina 1800-luvun lopusta eteenpäin ja olin todella vaikuttunut, miten pieteetillä tämä oli tehty! Viherkasveja ja pienesineitä myöten kaikki oli aikakauden mukaista - ja tavattoman kaunista. Lapset saivat hyppysiinsä bingon, jossa etsittiin kodeista eri esineitä ja kohtia, joten hekin malttoivat, kun äiti kuvasi kauniita tapetteja ja kokonaisuuksia. 

Museokäynnin jälkeen poikkesimme paikan ihanaan kahvilaan, jossa oli leivottu aivan itse vaikka mitä (emme oikein tienneet, mitä valita, joten ostimme vielä junamatkalle korvapuusteja). Suosittelen paikkaa lämpimästi sekä esteetikoille, historiasta kiinnostuneille kuin myös lapsellisille kokoonpanoille. Ainoa miinus on se, että paikka on kiinni talvisin ja sulkee ovensa 11.9. Lohdutuksena kerron kuitenkin, että kahvila on auki ympäri vuoden - ja tarjoaa lounaan lisäksi ainakin taivaallista itse leivottua leipää, mustikkapiirakkaa ja niitä ihania korvapuusteja.

 

Kommentit (2)

Heli Ingeborg
Liittynyt26.8.2015
2/2 | 

Aivan ihana paikka. Museo sulki ovensa talveksi, mutta paikan hurmaava kahvila houkuttelee korvapuusteilla koko talven ajan. Lämmin suositus siitäkin!

Seuraa 

Heli Thorén on 37-vuotias kaupunkilaisdaami, joka kertoo blogissaan sisustavasta elämästä, onnellisista illoista ja kaikenkokoisista unelmista.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat