Kirjoitukset avainsanalla Heli Ingeborg

Mummoni oli paras sämpylän ja pullan leipoja, mutta myös tiikerikakku kuului hänen herkkubravuureihinsa. Tämän reseptin taika on kuohukerma ja se, että kakku syödään mahdollisimman tuoreana - hyvässä seurassa, mukavasti kaffetta hörppien ja juoruten.

 

Mummon tiikerikakku
 

250 g voita 

4 dl sokeria

4 kananmunaa

6 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 dl kuohukermaa

2 rkl kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

1. Voitele ja korppujauhota rengasvuoka. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

2. Vatkaa pehmeä voi vaahdoksi. Malta vatkata huolella, kakusta tulee näin kuohkeampi.

3. Vatkaa joukkoon huoneenlämpöiset kananmunat yksitellen.

4. Sekoita kaikki jauhot - paitsi kaakaojauho - keskenään. Kaada jauhoseosta ja kermaa vuorotellen taikinaan.

5. Ota 1/3 kakkutaikinaa erilleen. Siivilöi ja sekoita siihen kaakaojauhe.

6. Kaada puolet vaaleasta kakkutaikinasta vuokaan. Lusikoi väliin tumma taikina. Lisää päälle loppu vaalea taikina.

7. Pistele haarukalla taikinan läpi sieltä täältä, jotta saat tumman ja vaalean taikinan sekoittumaan kauniiksi raidaksi.

8. Paista kakku 50 - 55 min tai kunnes kakku on kypsä. Kumoa hiukan jäähtyneenä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

 


Brasserie Mollard, 115 rue Saint-Lazare
 

 

Merci, 111 bd Beaumarchais

 

Arki Helsingissäkin on hyvää, mutta saanen vielä jakaa muutaman kuvan reissusta ja antaa pari osoitetta, joihin kannattaa poiketa, kun matkaat seuraavaksi Pariisiin.

Brasserie Mollard tarjoili ihana kala-annoksen, alkuperäisen art deco -sisustuksen sekä aidon pariisilaisen tunnelman - kaikki ovat jo hyviä syitä palata paikallisten suosimaan ravintolaan myös seuraavalla kerralla. Suosittelen lämpimästi! 

Merci on lifestyle-kauppana monelle varmasti tuttu - ja itsekin mietin, että ehdinkö edes siellä käymään - mutta niin vaan taas kannatti! Liikkeen vaihtuvat teemat ovat hyvin inspiroivia ja valikoima aina ajassa (lukuun ottamatta vaateosastoa, jotka eivät ole koskaan onnistuneet minua vakuuttamaan). Tällä kertaa liikkeen aulassa oli teemana Imperfection - epätäydellisyys. Vaikutuksen teki esimerkiksi kultainen silitysmerkki, joka on tarkoitus silittää jonkin tahran päälle vaatteeseen tai vaikka pöytäliinaan, joka ei lähtenyt pesussa. Ostin ja päätin lakata stressaamasta punaviinistä. Kannattaa myös poiketa Mercin kirjakahvilaan, sellaisen aion jonakin päivänä perustaa myös Helsinkiin.

Vaihdoin maisemaa Pariisiin ja ah, miten täynnä ideoita olen jo yhden iltapäivän ja aamulenkin jäljiltä. Yksi syy matkaan on tuo tuolilla lepäilevä mekko - voin jo nyt paljastaa, että sen varalle on maata mullistavia suunnitelmia.

Ballerinat unohtuivat kotiin, onneksi kaupungissa on alet. Me lähdemme pian kenkäkaupan kautta leikkimään kesää Luxembourgin puistoon (täällä on kovimmat pakkaset sitten viimeisen kymmenen vuoden, leikki tulee tarpeeseen!). Lisää kuvaraporttia suosikkikaupungistani luvassa tulevina päivinä.

P.S. Bongatkaa kuvasta hotellin tohvelit, jotka lämmittävät suloisesti villasukkansakin kotiin jättänyttä matkustajaa. 

Itse kannatan sitä, että hankkii itselleen kalusteita, jotka kestävät, kestävät ja taas hyvällä huollolla jatkavat elämäänsä entistä ehompina. Olen tottunut käyttämään verhoilijan palveluita, koska olen aina rakastanut vanhoja huonekaluja melkein enemmän kuin uusia.

Kalusteet - etenkin ne vanhat - ovat minulle hyvin rakkaita ja myös merkkipaaluja erilaisista elämänvaiheista. Kun erosin kolme vuotta sitten, löysin antikkiliikkeestä pienikokoisen divaanin 1800-luvun lopulta ja jotenkin tuntui aivan pakottavalla tavalla, että minun on saatava se. Divaaniparka oli todellakin parhaat päivänsä nähnyt niin rungon kuin verhoilunkin osalta. Säästin ja katselin divaaniraasua aikani - huomauttaisin tässä, että siinä istuessa saattoi aina kuulla rakenteiden napsahtelevan ja hiljalleen vajoavan - ja kun lantit olivat kasassa, vein sen verhoilijan hellään huomaan. Tiesin, että divaaniremontti tulisi maksamaan, koska huonekalu piti purkaa repsahtaneen rungon vuoksi luilleen, mutta koska kyseessä on tosirakkaus, olin valmis panostamaan siihen myös taloudellisesti. Samalla vein verhoilijalle myös vain uutta kangasta vaatineen vanhan nojatuolin.

Ennen muutosta:

Olin saanut lukuisia suosituksia Verhoomo Tolosesta, joka pitää majaa Helsingin Lauttasaaressa. Olen hyvästä käsityöstä tässä kohtaa tarkka, koska kun kerran päätyy verhoilemaan ja kuluttamaan siihen lukuisia satasia, on jäljen oltava niin hyvää, että kalusteet palvelevat pitkään. Sama pätee kankaiden laatuun, mitään huttua ei kannata verhoilukankaaksi valita. Itse luotin jälleen Lauritzoniin, jotka valmistavat kankaita myös julkisiin tiloihin, eli materiaalit on todellakin tehty kestämään kulutusta.

Kävin prosessin edetessä tapaamassa ihanaa Oke Tolosta Lauttasaaren työpajalla. Hänen ja muiden näppärien verhoilijoiden hyppysissä kalusteet saivat viimeisen päälle uuden ilmeen. Oli myös hyvä nähdä välivaiheita, jotka todella osoittavat, että hommaa riittää ja näin verhoilu ei voikaan olla aivan ilmaista.

Divaani purettuna:

Samalla kun hämmästelimme divaanin elettyjä vuosia, kyselin Okelta muutamia vinkkejä kalusteen verhoilemisesta haaveileville.

Miksi kannattaa verhoilla ennemmin kuin ostaa uusi huonekalu?

Verhoilu tuo lisäarvoa huonekalulle ja on ehdottomasti ekologisempi valinta. Samalla myös työllistää käsityöalaa.

Mitä tulee ottaa huomioon verhoilua suunnitellessa?

Keräily- ja designhuonekalut voivat verhoillessa jopa nostaa arvoaan, kun verhoileminen tehdään vanhaa kunnioittaen. Kankaiden valitseminen värien ja kuosien suhteen on tietenkin makuasia, mutta kankaan laatuun kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. 

Kannattaa miettiä, miten kangas käytössä venyy ja kuinka se puhdistetaan tarpeen tullen. Lemmikki- ja lapsiperheissä kankaan pestävyyteen ja armolliseen värisävyyn kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Luonnonmateriaalit vanhenevat yleensä kauniimmin. Kannattaa kysyä ammattilaisen suosituksia kangasta valitessa. 

Mistä hinta verhoilussa muodostuu?

Rungon kunto on ratkaiseva tekijä. Jos kaluste vaatii vain verhoilun, on se huomattavasti huokeampaa kuin silloin, kun myös runko pitää kunnostaa. Ammattilainen osaa antaa asiakkaalle pitävän arvion verhoilukuluista ennen työn aloittamista.

Lopullinen hinta muodostuu käytetystä ajasta, materiaaleista, kankaista sekä korjaus- ja erikoistoiveista. Verhoilutyö on hyvin monivaihenen prosessi, joka vie aikaa yleensä luultua enemmän. 

Minkälaista huonekalua ei kannata verhoilla?

Mikäli rakenneosat ovat niin rikki, etteivät ne kestä enää turvallista käyttöä, hinta on moninkertainen normaaliin korjaukseen verrattuna. Tälläisenkin huonekalun voi verhoilla tunnesyistä vaikkapa pelkästään koriste-esineeksi.

Kalusteiden uuden vaatteet:

Mietimme värejä yhdessä Proloquen naisten terävien sävynenien kanssa. Haussa olivat klassiset sävyt, jotka kestävät aikaa niin materiaalin kuin sävyn suhteen. Ja jotenkin divaanin kuului olla ehdottomasti punainen! Pienessä nojatuolissa lähdettiin hakemaan messingin sävyä. Molemmat kankaista ovat pellavaisia ja vahvoja sekä paksuja, joten luotan niiden kestävän aikaa hyvin. 

Seuraa 

Heli Thorén on 37-vuotias kaupunkilaisdaami, joka kertoo blogissaan sisustavasta elämästä, onnellisista illoista ja kaikenkokoisista unelmista.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin

Blogiarkisto

2019
2018
2017
2016

Kategoriat