Remppatoivelista

klo 14:44 | 26.1.2019

Vuosi 2019 ei ole alkanut remontin osalta ihan niin tehokkaasti, kuin mielessäni toivoin. Halu rempata olisi suuri, mutta aikaa tuntuu olevan tosi vähän. Lapsi aloitti päiväkodin ja tuntuu, että illat menee ohi hujauksessa. Kun kymmenen aikaan illalla pitäisi kiskoa remppavaatteet niskaan niin sohva vie usein voiton.

Onneksi ollaan kuitenkin jo jotain saatu aikaan. Yksi yläkerran huoneista tyhjennettiin loppusyksystä ja nyt se on taas täytetty kattopaneeleilla. Isma nikkaroi meille lautojen kuivaustelineen, jotta paneelit saadaan ekan maalauskerran jälkeen siististi kuivumaan.

Isma onkin ollut meistä kahdesta reippaampi ja aloittanut jo kiinnittämään kattoon vuorauspaperia.

Paperin päälle naulataan koolausrimat ja niiden päälle tulee kattopaneeli. Koska työ kuulostaa paperilla helpolta ja suht nopealta, haluaisinkin päästä eteenpäin tehokkaasti. Koska yläkerta (pikkuruista vessaa lukuunottamatta) on tavallaan vaan "pientä pintaremonttia" niin toiveena olisikin, että yläkerran remppa valmistuisi tämän vuoden puolella. Huh! Katsotaan nyt. Lisäisin tän vuoden remppatoivelistalle myös etupihan aidan rakentamisen (laps juoksee pian autojen alle ilman sitä) ja ulkolaudoituksen maalauksen. Jos nuo kaikki toteutuisi niin se olisi jo ihan superhyvä saldo! Jos joku vielä tulisi potkimaan meidät ylös tästä sohvalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suutarin talossa

Vanhan peltikaton kunnostus, osa 3 - katon pellitys

klo 23:06 | 19.12.2018

Peltikaton kunnostus -trilogian kolmannessa postauksessa piiput on muurattu ja peltisepät pääsevät toden teolla hommiin. Blogin päivitystahdista voisi luulla, että katon kunnostamiseen meni aikaa kuukausitolkulla, mutta homma oli valmis noin neljässä viikossa. Peltiseppäparat huhkivat katolla kesän kuumimmat viikot kun itse löhöilimme mökillä. Oli rento olo lomailla kun tiesi, että projekti sujuu suunnitelmien mukaan ja talo ei seiso tyhjillään viikkoja.

Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päätimme asennuttaa molemmille kuisteille vanhan tyyliset jalkarännit. Muuten katoille olisi pitänyt laittaa lumiesteet ja totesimme, että jalkarännien kanssa katon ilmeestä tulisi yhtenäinen ja ajanmukainen. Rännit nostivat hieman kattoremontin hintaa, sillä se tiesi enemmän käsityötä. Mutta lopputuloksesta tuli hyvä!

Vanhat syöksyputket olivat syöpyneet puhki ja olimme paikanneet ne väliaikaisesti viemäriputkilla. Nyt katolla on vanhan tyyliset ja toimivat syöksyputket joka nurkalla.

Se ettei piipuissa ollut ollenkaan piipunhattuja oli varmasti osasyy siihen, että piiput olivat niin huonossa kunnossa. Nyt kumpaankin piippuun asennettiin hatut. Kattosillat ovat mustat, sillä peltikatto tullaan maalaamaan muutaman vuoden päästä mustaksi tai todella tumman harmaaksi. Sen värinen katto on luultavasti alunperin ollutkin.

Saimme katon kunnostamiseen Museovirastolta avustusta ja olemme siitä todella kiitollisia. On hienoa, että vanhan kunnostamista tuetaan ja arvostetaan. Ja peltiseppien kilpailuttaminen kannatti. Vaikka projektiin paloi sievoinen summa rahaa, niin olemme lopputulokseen tosi tyytyväisiä ja voimme lämpimästi suositella Peltisepänliike Söderholmia. Ainakin meidän remontti sujui mallikkaasti ja lopputulosta kelpaa ihastella. Katon kunnostus oli tosi suuri projekti mutta nyt se on tehty. Ensi vuoden isoin projekti tulee todennäköisesti olemaan talon maalaus. Se ei rahallisesti vaadi niin suurta panostusta kuin kattoremppa mutta jos ja kun teemme sen itse, niin aikaa se vaatii.

Kommentit (1)

MVester

1/1 |

klo 16:47 | 20.12.2018

Todella upea katto, hienoa että talo sai arvoisensa katon. Nuo jalkarännit hyvä päätös. Sopii aivan toisella tavalla kauin tavalliset otsalautaan kiinnitettävät rännit.

Suutarin talossa

Terassibileet

klo 9:01 | 27.10.2018

Viime postauksesta on vierähtänyt jo hyvä tovi ja kasvihuonetarinassa lupailin, että seuraavaksi tiedossa olisi nikkarointia. Tässä siis sitä! Meillä on pihalla betoninen uima-allas, jonka suutari on aikanaan pihalle valanut. Voi olla, että allas joskus pääsee vielä uintikäyttöön, mutta kiitos Isman nikkaroinnin - uima-allas on nyt terassi!

Isman arkkitehti-isä laski kantavuuden ja isma suunnitteli rakenteen. Terde on rakennettu neljästä pois nostettavasta moduulista, joten jos se joskus aikanaan puretaan, niin sitä ei tarvitse laittaa säpäleiksi. Moduulit ovat tosin niin painavat, että niiden nostamiseen tarvitsee muutaman käsiparin.

Terassilaudat ovat lämpökäsiteltyä puuta ja ne on ruuvattu tukirakenteisiin, jotka lepäävät uima-altaan sisäreunan päällä.

Perheen naisten rooliksi jäi rapsuttaa altaan reunat puhtaaksi sammaleesta. Hommaa siinäkin oli!

Vähän jänskätti tanssahdella tuossa keskellä kun allas on parhaimmillaan leveydeltään jopa 4,5 metriä, mutta kyllä se kantaa (on minulle vakuutettu).

Koko hommaan ei mennyt ehkä kuin parisen viikkoa ja terassi oli valmis. Olen siitä superinnoissani! Sen lisäksi, että se luo meille mahtavan oleskelupaikan, ei meidän tarvitse enää huolehtia siitä, että lapsi putoaisi altaaseen pää edellä. Koko piha näyttää nyt ihan erilaiselta kun 6 x 4,5 metrin hukkatila on käytössä.

Terassille mahtuu hyvin pöytäryhmä ja tilaa jää vielä runsaasti aurinkotuoleille, istuintyynyille sun muille. Odotan jo ensi kesää ja terassin avajaisbileitä!

Kommentit (0)

Suutarin talossa

Vanhan peltikaton kunnostus, osa 2 - piippujen muuraus

klo 8:21 | 21.9.2018

Kattorempan edellisessä postauksessa piiput saatiin purettua ja seuraavana työlistalla oli niiden muuraus. En ole ihan varma tiedostivatko isäni ja Isma oikeasti kuinka suuri työ piippujen korjauksessa tulisi olemaan, sillä hommaa oli tosi paljon. Pari viikkoa he kipusivat lähes joka ilta töiden jälkeen katolle ja huhkivat siellä vähintään kolmesta neljään tuntia, viikonloppuisin vielä pidempään. Varsinkin isompi piipuista oli sekä työläs purkaa että muurata uudelleen.

Itse kipusin katolle vain yhtenä sunnuntaina kun Ismalla oli sovittua menoa. Kammoan korkeita paikkoja ja polvet tutisten yritin assaroida sen mitä osasin. Jos muuraushomma ei jo itsessään ollut riittävän haastava, niin piippujen hormien sisäseinämien tiilet piti asetella tuolla tavalla pystyyn. Siinä sai olla tarkkana, etteivät seinämät lähteneet notkumaan. Olimme askarrelleet jokaiseen hormiin vaahtomuovista tyynyt, jotta muurauslaastimuru ei valuisi alas hormiin. Olikohan niin, että vain yksi tiili pääsi putoamaan alas mutta se saatiin myöhemmin piikattua pois. Aika hyvä suoritus tältä porukalta sanoisin.

Isomman piipun lappeella oli turvallisempi työskennellä, koska sillä sivulla oli peltiseppien asentamat rakennustelineet. Tällä toisella lappeella jänskätti vähän enemmän. Ainakin minua kun seurasin hommaa vain maasta käsin.

Kun piiput oli muurattu oikeeseen korkeuteen, niiden ympärille rakennettiin kehikko betonivalua varten. Vaahtomuovityynyt vaihtuivat styroksisiin ja valu raudoitettiin.

Saatiin talkooapua ystäviltä kun tarvittiin lisää käsipareja tekemään betonia ja hiissaamaan sitä ylös katolle.

Valmista betonivalua käytiin välillä suihkuttelemassa ja sen annettiin jähmettyä pressun alla pari päivää, jonka jälkeen valumuotit poistettiin.

Kun isompi piipuista oli valmis, ja Isman ja isäni tekemät telineet poistettu, peltisepät aloittivat sen puolen lappeen pellitystyöt. Uutta peltiä tehtiin suurinpiirtein piipulle saakka ja sen jälkeen toisenkin puolen piipun piti olla valmis ennen kuin työ saattoi jatkua.

Ja valmista tuli! Hirveä duuni, mutta haluan ainakin ajatella, että siinä säästi pienoisen pennin. Ei kyllä oltaisi tästä(kään) hommasta selvitty ilman isääni tai avuliaita ystäviä ja sukulaisia. Kaikkeen ne ryhtyykin! Varsinaisesta katon pellityksestä lisää näiden kilometrin pituisten postausten seuraavassa osassa.