Ollaan haketettu risuja pari päivää. Sunnuntaina veljeni tarjoutui remppa-avuksi ja rouskutettiin hakettimella pari massiivista risukasaa pieneksi silpuksi. Hakettaminen on mahtavaa! Piha siistiytyi silmissä kun epämääräiset kasat katosivat hakettimen kitaan. 

Isma kaatoi köyden avulla pari lahoa puuta tontin takarajalta. Piha on tosiaan vuosikymmenten aikana villiintynyt, joten haimme helmikuussa kaupungilta puunkaatolupaa. Rakennusvalvontavirasto antoi luvan muutaman puun kaatamiseen ilman lausuntoa, lopuista kaadettavista piti teettää erillinen arboristin laatima kuntoarvio. Kaupungin lausunto on nyt tehty, joten pihalla lojuneet risut oli hyvä hakettaa pois ennen kuin puita kaatuu.

Merkkasimme kaadettavia puita nauhalla, jotta puunkaatofirmat voivat käydä tekemässä hinta-arvion vaikka emme olisikaan paikan päällä. Tuo kuvassa oleva mänty oli kasvanut kiinni betoniseen terassiin, joten se joudutaan kaatamaan. Terassikin on kyllä jo purettu ja ajattelimme jossain vaiheessa rakentaa sen tilalle puusta kevyemmän version.

Silputtuja risuja tuli varmaan reilu kymmenkunta kottikärryllistä. Kiikutimme niitä karviaispuskien juureen ja orapihlaja-aidan alle.

Vanhan huvimajan ympärillä kasvavat syreenitkin ovat rönsyilleet sinne tänne. Täytyy selvitellä miten niitä uskaltaa leikata etteivät ne ihan kaikki kuole pois. Jonkin verran oksia on jo karsittu mutta tuntuu ettei se näy vielä missään. Huvimajasta sen verran, että talon rakennuttanut suutari on valanut sen aikanaan betonista. Talon entiset omistajat kertoivat, että keskeltä majaa on noussut vesi putkea pitkin katolle, josta se on valunut alas rakennelman reunoille. Katto on vuosien varrella kärsinyt, joten ainakin se täytyy uusia. Jokin käyttötarkoitus rakennelmalle olisi kiva keksiä, sen verran harvinainen se tuntuu olevan. Vuohenputket jatkavat leviämistään, ei mitään uutta sillä saralla siis!