
Isma on järjestellyt kellarin verstasta ja löysi sieltä vanhan mekon penkoessaan yhtä paperisäkkiä. Säkki oli muuten täynnä roskaa mutta päällimmäisenä oli lojunut Marimekon mekolta näyttävä kolttu. Lapussa luki kuitenkin Finn-Flare ja veikkaan, että kyseinen mekko on jostain 70-luvulta. Nopea googlailun (kiitos Wikipedia) mukaan Finn-Flare Oy perustettiin vuonna 1960, ja konkurssiin firma meni 90-luvun alun laman aikaan. En tiedä tarkemmin mekon kuosin suunnittelijaa, mutta yksi vaihtoehto voisi olla Marjatta Metsovaara. Jos joku tietää paremmin niin saa oikaista!
Mekko oli likainen ja homepilkkujen tahrima, joten liotin sitä etikkavedessä ja pesin pari kertaa pesukoneessa. Tunkkainen haju hävisi mutta ei mekko ihan täysin puhtaaksi tullut. Sen verran kuitenkin, että kyllä sitä kehtaa käyttää. Sattuu olemaan vielä minulle just sopiva.
Toinen vintage-löytö komeilee toistaiseksi olohuoneen lipaston päällä. Saimme ehkä hienoimman tuparilahjan serkultani, joka oli siivonnut vanhaa sukutaloamme ja löytänyt sieltä vanhan koulutaulun. Taulussa kuvatussa verstaassa voisi hyvinkin olla meidän talon suutari hommissaan.
Täytyy keksiä, miten vuosien saatossa käpristyneen taulun saisi suoristettua ja kehystettyä. Saa sen seinälle toki tuollaisenaankin mutta pysyisi ehkä vähän parempana lasin alla. Mutta niin kuin serkkuni arveli, tänne meille se sopii paremmin kuin hyvin!
Olen kehystyttänyt homekoulusta haettuja tauluja myös siksi etteivät pölise ikuisesti hengitysilmaan. Tosi kivan näköisiä ovat, jätin repaleiset reunatkin näkyviin lasin alle. Kehykset ovat ohuita simppeleitä mustia tai tummia puisia. Osassa pleksi lasin sijaan (kartat) jotta uskaltaa kosketella pintaa rohkeasti. Pleksi kerää staattisesti pölyä (eikä tavallaan sovi noihin ollenkaan fiiliksen puolesta) mutta jos lapsi tipauttaa lattialle ei ole lasia ikuisesti jaloissa.