Peltikaton kunnostus -trilogian kolmannessa postauksessa piiput on muurattu ja peltisepät pääsevät toden teolla hommiin. Blogin päivitystahdista voisi luulla, että katon kunnostamiseen meni aikaa kuukausitolkulla, mutta homma oli valmis noin neljässä viikossa. Peltiseppäparat huhkivat katolla kesän kuumimmat viikot kun itse löhöilimme mökillä. Oli rento olo lomailla kun tiesi, että projekti sujuu suunnitelmien mukaan ja talo ei seiso tyhjillään viikkoja.

Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päätimme asennuttaa molemmille kuisteille vanhan tyyliset jalkarännit. Muuten katoille olisi pitänyt laittaa lumiesteet ja totesimme, että jalkarännien kanssa katon ilmeestä tulisi yhtenäinen ja ajanmukainen. Rännit nostivat hieman kattoremontin hintaa, sillä se tiesi enemmän käsityötä. Mutta lopputuloksesta tuli hyvä!

Vanhat syöksyputket olivat syöpyneet puhki ja olimme paikanneet ne väliaikaisesti viemäriputkilla. Nyt katolla on vanhan tyyliset ja toimivat syöksyputket joka nurkalla.

Se ettei piipuissa ollut ollenkaan piipunhattuja oli varmasti osasyy siihen, että piiput olivat niin huonossa kunnossa. Nyt kumpaankin piippuun asennettiin hatut. Kattosillat ovat mustat, sillä peltikatto tullaan maalaamaan muutaman vuoden päästä mustaksi tai todella tumman harmaaksi. Sen värinen katto on luultavasti alunperin ollutkin.

Saimme katon kunnostamiseen Museovirastolta avustusta ja olemme siitä todella kiitollisia. On hienoa, että vanhan kunnostamista tuetaan ja arvostetaan. Ja peltiseppien kilpailuttaminen kannatti. Vaikka projektiin paloi sievoinen summa rahaa, niin olemme lopputulokseen tosi tyytyväisiä ja voimme lämpimästi suositella Peltisepänliike Söderholmia. Ainakin meidän remontti sujui mallikkaasti ja lopputulosta kelpaa ihastella. Katon kunnostus oli tosi suuri projekti mutta nyt se on tehty. Ensi vuoden isoin projekti tulee todennäköisesti olemaan talon maalaus. Se ei rahallisesti vaadi niin suurta panostusta kuin kattoremppa mutta jos ja kun teemme sen itse, niin aikaa se vaatii.