Etsin korkeavyötäröisiä farkkuja. Sen takia, että ne ovat muotia. En siksi, että nuoruudessani ne olivat myös muotia tai että haluaisin peitellä vatsamakkaroita. Löysin ja ostin sellaiset semikorkeat, ihan kivat. Eivät kuitenkaan täyden kympin farkut, joten silloinhan jää pieni etsintä päälle.
Muutama päivä farkkuostosten jälkeen poikkesin Helsingin Kluuvissa minulle ennestään tuntemattomaan putiikkiin. Siellä oli lupaavan näköinen pillifarkkupino, jota lähestyin. Myyjä kysyi, mitä etsin. Sanoin, että korkeavyötäröisiä farkkuja. Hän piti varmaan mielestään hyvän myyntipuheen, kun tokaisi, että nehän ovat sellaiset aikuisen naisen farkut.
En sanonut myyjälle, että en aio laittaa farkkuja päähäni. Naamani on ruttuinen, mutta takamus on paremmassa kuosissa. Olin juuri ostanut 26 tuuman farkut, en siis ole kokoa, jolla salakavalasti viitataan aikuisiin naisiin. En myöskään sanonut hänelle, että osaan kyllä aika kivasti yhdistellä vaatteita ja pukeutua. Ei ollut aikomusta yhdistää farkkuja napapaitaan eikä sporttitoppiin. Enemmän oli ajatuksissa vaaleansininen tai valkoinen paitapusero ja Bossin bleiseri, arkipäivän työasu, jos ei ole ns. tilaisuuksia.
Mutta koska olin huvittunut enkä suuttunut, niin en sanonut mitään. Kävelin vain ulos siitä kaupasta, enkä mene koskaan takaisin. Ei varmaan suuri tappio kummallekaan osapuolelle. Mutta pliis, ei minulle tarvitse kertoa, että olen ”aikuinen nainen”. Olenhan AIKUINEN.
Kuva all-about-fashion
Hohhoijjaa, mitä ajattelua! Tuollaisella sanoihintakertujalla voi kutistua myymälätarjonta ajan kanssa tosi pieneen. Huvittuneena menisit kyllä uudelleen, aikuinen jos kerran olet.
Huoh, asiakaspalvelu on jo muutenkin hankalaa, kun et uskalla kohta mitään sanoa, ettei joku vedä hernettä nenään...
No, mutta. Nyt taitaa olla jutut vähissä tai sit pilkunviilaaja/ kärttyinen aikuinen nainen
Heh, kaikesta sitä saakin mielensä pahoitettua.
Kristiina on Glorian tuottaja, joka kirjoittaa kauneudesta, muodista, hyvinvoinnista ja aikuisen naisen elämän hyvistä ja hurjista puolista.
Eikä kestä kuulla "aikuisten naisten farkku" sanaa...Voi kääk!
Kristiina, sinun varmasti kannattaa jatkossa asioida vain nettikaupassa, siellä ei kukaan sano sanaakaan.
Get over it woman ja kurkkaapa vähän peiliin pukeutumustyyliäsikin syvemmälle!
Aivan mahtava korkeavyötäröinen pillifarkkumalli löytyy Gina Tricotista, Molly-niminen malli. Istuu täydellisesti, ostin samantien useammat ✌️.
Miten tämäkin kirjoitus nähdään näin negatiivisena? Kristiina kertoi olevansa huvittunut myyjän puheista. Tuleehan sitä käytyä monissakin kaupoissa mihin ei huvita mennä enää toista kertaan, eikä sen pitäisi muita asiakkaita kaihertaa. Miksi farkkukaupassa yleensäkään pitäisi kertoa, että joku malli on suunnattu aikuiselle naiselle? Jokainen meistä tietää oman tyylinsä ja mitä on hakemassa. Eikun lentolippua ostamaan vaikka Zürichiin. Globuksen yläkerrasta löytyy farkkukauppa jossa varmasti löytyy jokaiselle jotain, eikä ostoskeskus ole edes kaukana lentokentältä. Peek&Cloppenburgia unohtamatta.. Löysin sieltä tosi makeet merkkifarkut alesta parillakympillä eikä kassaneiti meinanut ensin uskoa, että hinta oli se mikä lapussa luki.. Joskus näinkin.
Kyllä jäin miettimään AIKUISUUTTASI!
Ei kai sillä koolla ole mitään tekemistä sen kanssa onko aikuinen nainen vai ei.
Olihan tuo myyjän sanonta sen verran hassu ja erikoinen tokaisu, että varmaan olisin purskahtanut nauruun. Ja tuskin olisin voinut jättää kysymättä; täytänkö ne aikuisen naisen kriteerit? ;) Myyjä olisi viimeistään tässä kohtaa huomannut oman kämminsä.
Huom, myyjä on puhunut tuotteesta, ei asiakkaasta. Asiakas on vaan ottanut itseensä ja paljastanut "heikon kohtansa". Ikäkriisinen nainen, jolle kokolapun numero on korostamisen arvoinen asia. Häntä ahdistaa myös hallitsematon ikänumero. Tässä varmasti yksi syy, miksei hän voi enää ikinä asioida farkkukaupassa, jossa myydään aikuisten naisten malleja -ääneenlausuttuna.
Itse ihmettelen että miksi myyjän pitäisi arvostella myymiänsä vaatteita iän mukaan, hänenhän pitäisi myydä tuotetta eikä olla kriitikko - jos joku pitää vaikka minirajamekosta ja on 60 v, niin sen kun ostaa (ja käyttää jos kokee saavansa siitä iloa), ilman että vaatetta myydään hänelle nuorisomekkona.
Voisiko Gloria käydä haastattelemassa ja kirjoittaa kaikille, mitä myyjä oli tarkoittanut. Olen aivan varma, ettei hän pyrkinyt "kritisoimaan" millään tavalla tuotetta kuin asiakastaan.
Olisi ihan reilua, kun Kristiina kuitenkin halunnut mainita ko farkkukaupan sijainninkin. Aivan kuin sijainnin kertomisella olisi jokin merkitys tarinassa - muu kuin mustamaalaus.
Samaisessa kaupassa myydään kaiketi myös keski-iässä oleville miehille "aikuisten miesten" farkkuja? Mutta sitä tuskin sanotaan edes ääneen. Ja sorry, mutta monet kommentit eivät nekään olleet kovin aikuismaisia.
Jos aikuinen nainen vetää herneet nenään, kun hänet yhdistetään käsitteeseen aikuinen nainen, lienee kysymyksessä ikäkriisi. Todella lapsellinen kirjoitus, aikuiselta naiselta.
Tällaistako tämä "olen sen arvoinen" -touhu on?
Tunnen henkilökohtaisesti onneksi vain yhden tällaisen ressukan. Kristiina, kannattaa hakea apua. Tälle ei ehkä ole vielä kaupallista nimeä, mutta tuo mielesipahoittaminen syö sun elämäsi kurjaksi.