Sanaa luksus heitellään sinne ja tänne aika kevein perustein, mutta kun kohtaa oikean luksuksen, sen kyllä tunnistaa. Pääsin vierailemaan Hermèsillä Pariisissa Faubourg Saint-Honorélla ja ihastelin, kuinka hienosti nimekkäät muotitalot hallitsevat brändiään. Sokeripalatkin oli puristettu Hermèsin logon H-kirjaimen mallisiksi.

Jos muuten jotakuta nyt ihmetyttää, miksi taivutan Hermèsin ilman heittomerkkiä, niin se johtuu siitä, että nimi lausutaan s-loppuisena eikä ”ärmee”, niin kuin itsekin pitkään luulin.

Eiväthän he minua tietenkään huvikseen kutsuneet. Syy visiittiin oli se, että pitkän tauon jälkeen Hermèsin tuoksut ovat jälleen saatavissa Suomesta Stockmanneilta.

Ylhäällä vasemmalla Jean-Claude Ellena, ylhäällä oikealla lehdistöpäällikkö Anne de Lalin ja alhaalla vasemmalla Christine Nagel.

Vain harvalla tuoksuja valmistavalla talolla on oma parfumööri. Hermèsillä on, alallaan hyvin kuuluisa Jean-Claude Ellena ja nyt vielä toinenkin, Ellenan tuleva seuraaja Christine Nagel. (Oma tuoksunenä löytyy myös Chanelilta, Diorilta, Guerlainilta sekä Louis Vuittonilta, jonka ensimmäinen tuoksu lanseerataan ensi vuonna.)

Ellena on vastannut Hermèsin tuoksuista vuodesta 2004. Sitä ennen hän oli luonut mm. Van Cleef & Arpelsin Firstin, Bulgarin Eau Parfumée au Thé Vertin ja Cartierin Déclarationin. Christine Nagel on myös tehnyt tuoksuja lähestulkoon kaikille muotitaloille sekä Guerlainille. Viimeksi hän on työskennellyt Jo Malonella. Hänen ensimmäinen Hermès-tuoksunsa julkistetaan ensi vuonna.

Oli vallan kiehtovaa kuunnella, kun Ellena kertoi tarinoita siitä, miten eri tuoksut ovat syntyneet. Hänen ensimmäinen tuoksunsa talolle oli Jardin- eli puutarhasarjan esikoinen, Un Jardin En Mediterranee. Hänet passitettiin tunisialaiseen puutarhaan etsimään inspiraatiota, joka ei ollut tullakseen. Kunnes eräänä iltana seurueessa maisteltiin samppanjaa. Se oli tarjottimella, jolle oli aseteltu viikunanlehtiä. Eräs seurueen naisista otti lehden, taittoi sen ja tuoksutteli sitä ihastuneesti. Viikuna ja Välimeri, totta kai, tuumasi Ellena ja niin syntyi Mediterranee.

Puutarhasarjan uusin tuoksu on Le Jardin de Monsieur Li.

”Halusimme kiinalaisen puutarhan, mutta kun olin Kiinassa, huomasin, että minulla oli ongelma. Kiinassa puutarhoissa ja puistoissa oli satoja ellei tuhansia ihmisiä. Onneksi tapasin kiinalaisen taiteilijan, joka puhui täydellistä ranskaa. Hän järjesti meille erikoisluvan, jolla saimme vierailla puistoissa aamuisin kello kuuden ja kahdeksan välillä ennen kuin ne aukesivat yleisölle. Joka aamu piti herätä puoli kuudelta, mutta sain hakea inspiraatiota rauhassa”, kertoi Ellena.

Inspiraatio sekä perinpohjainen raaka-aineiden tunteminen ovatkin pääosassa Hermèsin tuoksujen synnyssä, sillä talo ei tee minkäänlaisia markkinatutkimuksia. Parfumööri luo tuoksun itsenäisesti ja se lanseerataan ja katsotaan, kuinka käy. Tällaista vapautta ei ole missään muussa talossa.

Kuulostaa hyvältä, sillä ilmeisesti markkinatutkimusten takia suurin osa uusista tuoksuista on kukkaishedelmäisiä, ehkä hieman itämaisin vivahtein, ja niitä on vaikea erottaa toisistaan.

Yksi puutarhatuoksuista on Un Jardin Sur Le Toit, puutarha kattojen yllä. Ellena kertoi, että oli kyllästynyt matkustamaan, ja yksi puutarha oli lähellä. Yllättäin pääsin myös näkemään sen: Faubourg Saint Honoréen pääkonttorin katolla nimittäin on piilossa ihastuttava pieni puutarha.

Hovimestari tarjoili puutarhassa samppanjaa, ja talon oman kokin valmistaman lounaan nautimme puutarhan vieressä olevassa ruokasalissa, Hermésin lautasilta tietysti. Jälkiruuan, Tarte Tatinin, omenat oli poimittu pikku puutarhan ainoasta omenapuusta. Luksus syntyy yksityiskohtien hallinnasta.