Berliini ei kuulu suosikkikaupunkieni top kymppiin, mutta siitä huolimatta vietin siellä hillittömän hauskan viikonlopun. Meitä oli 12 naista Kauneustoimittajien yhdistyksen vuotuisella opintomatkalla, ja tällä kertaa kohteena olivat Berliinin kauneusmessut ja KaDeWe-tavaratalon kosmetiikkaihmisten tapaaminen.

KaDeWellä suorastaan kuuluu käydä samppanjabaarissa ja maistella osterereita. Ruuhkaisessa ravintolassa suorituksen vaikeusastetta lisäsi porukkamme suuri koko, mutta lopulta saimme ahdettua itsemme baaritiskin ääreen. Paikka on paikallisten kestosuosikki, metelistä ja tungoksesta huolimatta, mutta lievällä kyynärpäätaktiikalla saimme osterit pöytään.

Kauneusmessut pidettiin vaikuttavassa, 1920-luvun alussa rakennetussa messukeskuksessa, joka on uljas funkisrakennus. Kuten kaikilla kansainvälisillä messuilla, täälläkin kynnet ja ripsipidennykset olivat vallanneet valtavan suuren osaston. Saksalainen erikoisuus oli se, että kaikki jalkojenhoitoon liittyvä kasvattaa nyt suosiotaan. Laihdutuksen suosikkimenetelmä näytti olevan cryo- eli kylmähoito, joka lupaa rikkoa rasvasoluja.

Kun työvelvollisuudet oli hoidettu, päästiin itse asiaan eli shoppailemaan. Oma suosikkikatuni on aina vain Kurfürstendamm eli Kudamm, jonka varrelta löytyvät luksusputiikit. Tietenkään minulla ei ole varaa shoppailla niissä mielin määrin, mutta kauniita tavaroita on kiva katsella.

Olin jo etukäteen päättänyt käydä katsastamassa Uniqlon Tauenzienstrassella, sillä Carine Roitfeld on suunnitellut sinne oman mallistonsa. Ei tullut hukkareissua.

Tässä kohdin voisin maalailla hotellimme ihanuutta, paitsi etten voi. Siinä oli hyvää vain sijainti Uniqlon vieressä. Huoneet olivat kyllä suuria, omassa huoneessanikin oli peräti kolme sänkyä. Tai sanoisinko, että laveria. Sohva oli nähnyt parhaat päivänsä kauan sitten. Vastaanotto oli metrokäytävää muistuttavan porrashuoneen toisessa kerroksessa. ”Lobbyn” nähtyäni peruutin välittömästi sinne sopimani tapaamisen. Pieni kuvakooste kertonee tarpeeksi. En siis suosittele Berliner Hofia.

Sen sijaan voin suositella italialaista ravintolaa nimeltä Bellucci, ja vielä enemmän ranskalaista Ganymed Brasserieta , joissa söimme illallista. Olemme aika harvinainen naisryhmä, sillä emme ole ruokarajoitteisia. Se ehkä kompensoi henkilökunnalle sitä, että 12 naisesta lähtee välillä aika paljon ääntä.

Sunnuntaina osa suuntaisi Prenzlauer Bergiin Mauerparkin kirpputorille ja osa brunssille, jotka kuulemma ovat hyvin suosittuja Berliinissä. Anna Blumea, Prenzlauer Bergissä sekin, oli kehuttu. Se on suosittu, eikä pöytävarauksia oteta, joten jouduimme vähän odottelemaan. Odottelupaikkaa valitessa syntyikin uusi motto: Parempi viini varjossa kuin tee auringonpaisteessa. Ja päädyin myös tällaiseen: Joskus matkustaessa seura on tärkeämpi kuin kohde.