Takana oli takkuinen viikko ja halusin pois kotinurkista. Aikaa oli vain viikonloppu, mutta kaikeksi onneksi tykkään Tallinnasta. Matkustan mieluiten suomalaisella Finlandialla, sillä siellä on kohtuuhintainen lounge, jossa matka sujuu miellyttävästi. Asun nykyisin mieluiten kaupungin keskellä Estoriassa, jossa on mukavat, suuret ja valoisat huoneet. Vaivun synkkyyteen boutique-hotellien pienissä ja pimeissä huoneissa.

Arvostan myös sitä, että palvelut ovat saman katon alla. Olin varannut etukäteen hiusten pesun ja föönauksen. Molemmat ovat mielestäni ikäviä puuhia, ja hotellin kampaajalla niiden ulkoistaminen maksoi vain kaksikymppiä.

Vanhassa Kaupungissa käyn välillä ravintoloissa, mutta muuten viihdyn uudella puolella. Rotermannin korttelissa on lempi-outletini Premium Fashion, joka myy muun muassa Missonia, Cavallia, Armania, Moschinoa ja Versacea. Sieltä tarttuu aina jotain mukaan.

Kalamajan alueelle tulee koko ajan uusia kauppoja ja ravintoloita. Tali Design (Kotzebue 33) oli uusi tuttavuus. Siellä on virolaisten suunnittelijoiden vaatteita, huonekaluja, koruja ja pikkuesineitä. Kivaa ja tyylikästä, ei liian kotikutoista. Kivenheiton päässä on ravintola Fabrik (Vabriku 6), olohuonetyylillä sisustettu trendipaikka. Mahduimme sohvalle lasilliselle, mutta jos haluaa syödä, kannattaa varata pöytä, neuvoi tarjoilija. Täyttä siellä olikin lauantai-iltapäivänä.

Ravintola Noa Piritassa on suosikkini Tallinnassa. Sen omistajat ovat avanneet uuden ravintolan nimeltä Tuljak (Pirita tee 26 E), joten valitsin sen illallispaikaksi. Ruokalistassa on vaikutteita neuvostoajan Viron ruuista. Alkupalaksi pöytään tuotiin käntty rasvaista possunlihaa, kuivattua sipulia ja mallasleipää. Leipää oli aika monessa ruokalajissa, samoin leivitystä. Viinilista oli onneksi ihan tätä päivää. Täyttä oli sielläkin, selvästi paikka on muodissa, mutta Noa on enemmän mieleeni.

Sunnuntaina kävin katsastamassa ihanan hajuvesikaupan, Virukeskuksen alakerrassa olevan Crème de la Crèmen. Sieltä saa esimerkiksi Frederick Mallen, Francis Kurkdijanin ja Byredon tuoksuja. Ja paljon, paljon muita, joita ei Suomesta löydy.

Pitkät lounaat ovat joskus ihania, mutta enpä niitä juuri koskaan Suomessa harrasta. Matkoilla pitää kuitenkin ylittää kotiolot, joten vietimme pitkän iltapäivän Telegraaf-hotellin Tchaikovsky-ravintolassa lounaalla. Ruoka oli erinomaista, samoin palvelu. Ja mikä parasta, Tallinnassa ravintolassa syöminen on edelleen edullisempaa kuin Suomessa.

Tallinna on niin tuttu ja helppo kohde, että se tuntuu ehkä arkiselta. Mutta siellä voi tehdä arjesta juhlaa. Miniloma piristää kummasti.