Marjo Mustonen on johtanut vuoden 2014 alusta Teollisuuden Voiman ydinturvallisuusasioita. Kaksikymmentä vuotta miehisellä alalla ovat opettaneet, että rähjäämällä ei pärjää.

”Olin juuri sellainen kympin tyttö, jollainen moni nainen kieltää olevansa. Ihan tyypillinen suorittajaluonne, jolla pitää mieluusti olla koko ajan jonkinlainen projekti meneillään niin töissä kuin kotonakin. Mieheni Pekka välillä virnuilee, että ’onko sulla aina oltava joku agenda’. Kyllä on!”

Olen työn ohessa lukenut iltalukiossa espanjaa ja ranskaa, espanjan jopa kirjoitin. Tein myös eMBA-tutkinnon. Se oli älyttömän mielenkiintoista, mutta myös sen verran rankkaa, että opiskelut ovat nyt toistaiseksi saaneet jäädä vähemmälle.

”Olen turvallisuushakuinen, en mikään hetkessä eläjä, ja halusin alalle, jossa on varmasti töitä.”

Löysin joskus 1990-luvun puolivälissä listan, en enää muista kenen laatiman, kaikkien aikojen sadasta parhaasta kirjasta. Ryhdyin lukemaan listaa läpi, mutta se projekti jäi kesken, vaikken kovin helposti anna periksi. Kaikkia kirjoja en vain onnistunut löytämään.

Olin koulussa hyvä ja älyttömän kiinnostunut kaikista aineista, myös urheilusta. Kun lukiossa pitkän matematiikan ryhmän pojat aikoivat kaikki hakea teknilliseen
korkeakouluun, ajattelin, että onpa mielikuvituksetonta.

Sitten kuitenkin aloin järkeillä. Tiesin, että jotakin matemaattista haluan opiskella. Olen turvallisuushakuinen, en mikään hetkessä eläjä, ja halusin alalle, jossa on varmasti töitä. Hain sitten sinne, minne Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa oli kaikista vaikein päästä, tuotantotalouden linjalle. Ensimmäisen vuoden aikana kuitenkin tajusin, että energiatekniikka on se alue, joka kiinnostaa minua ja jossa riittää hommia.”

Ujous

Olen hyvin rauhallinen perusluonteeltani, jopa introvertti. En ole ollenkaan sellainen tyypillinen, vilkas karjalainen. Viihdyn omissa oloissani enkä halua olla seurassa keskipisteenä.

Silti, kun muutin mieheni kotipaikkakunnalle Raumalle, olin ihmeissäni satakuntalaisten sisäänpäinkääntyneisyydestä, jonka nyt osaan ymmärtää eräänlaisena toisen rajojen kunnioittamisena. Kukaan ei tullut pyytämään kylään eikä alkanut jutella kadulla. Karjalaiset kysyvät vieraan tavatessaan kuka sie oot, mihin sie meet ja mitä siul on kassissa.

”Minulla on voimakas sisäinen kunnianhimo, joka ajaa haastamaan itseäni.”

Nykyään viihdyn Raumalla hyvin. Siellä on mahdollista elää laadukasta pikkukaupunkielämää.

Minulla on voimakas sisäinen kunnianhimo, joka ajaa haastamaan itseäni. Olen pyrkinyt kehittämään itseäni sosiaalisesti, siis ihan itsekseni, en oppaita lukemalla, ja mennyt tilanteisiin, jotka ovat tuntuneet epämukavilta. Kymmenvuotiaana olin ujo ja hiljainen tyttö ja todella kiinnostunut liikunnasta. Halusin yleisurheilukouluun. Äiti ei haluani ymmärtänyt eikä siis nähnyt tarpeelliseksi tehdä asian eteen mitään. Niinpä menin urheilukouluun itsekseni, vaikka se jännitti todella paljon.
Vanhemmiten ujous on onneksi helpottanut. Esimiehenä siitä on mielestäni se hyöty, että minulla saattaa olla herkempi korva kuunnella alaisia. Ujous yhdistyy tietyllä tavalla ehkä myös nöyryyteen, joka on johtajalle tärkeä ominaisuus. Nöyryys tarkoittaa mielestäni sitä, ettei ajattele koko ajan vain omaa etuaan, vaan pystyy asettumaan toisenkin asemaan. Ylipäätään vaatimattomuus on minusta hyvä arvo.

Tasa-arvo

Kun aikoinaan aloitin lukiossa Imatralla pitkän matematiikan, miesopettajamme sanoi, että kyllä täällä tunnilla nyt on naisia, mutta kun kurssi on ohi, heitä ei ole jäljellä enää yhtään. Tällainen vähättely on aina saanut minut vain sisuuntumaan entistä enemmän.
Kun tulin alalle parikymmentä vuotta sitten, ajattelutavat olivat hyvin konservatiivisia. Naisten asiantuntijuutta lähtökohtaisesti epäiltiin. Ala oli ja on edelleen hyvin miehinen. Meitä diplomi-insinöörejä oli silloin Olkiluodossa kymmeniä, ja naisia vain muutama. Kyllä sen silloin ihan selvästi huomasi, että naisena oli vaikeampi saada haastavampia tehtäviä. Välillä turhauduin siihen paljonkin.

”Kun tulin alalle parikymmentä vuotta sitten, ajattelutavat olivat hyvin konservatiivisia.”

Kysyin silloiselta pomoltani, että pitääkö minun osata kaksi kertaa enemmän kuin miehet. Hän vastasi: kyllä.

Alkuaikoina olin aika kärkäs peräämään oikeuksia ja sain vähän hankalankin akan maineen. Kärkyin palkankorotuksia ja perustelin niitä tasa-arvonäkökulmilla. Mielestäni Microsoftin toimitusjohtajan Satya Nadellan suurta huomiota saanut neuvo, että naisten ei pitäisi pyytää palkankorotuksia, pitää tavallaan paikkansa. Nyt noin puolet urastani olen toiminut niin, etten ole puhunut palkastamitään. Olen kypsynyt ajattelemaan, että luotan systeemiin. Systeemi on oikeudenmukainen, kun tekee kulloisenkin työtehtävänsä niin hyvin kuin osaa. Minun työpaikassani tämä on toteutunut.

”Kysyin silloiselta pomoltani, että pitääkö minun osata kaksi kertaa enemmän kuin miehet. Hän vastasi: kyllä.”

Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen huomannut tasa-arvoasioissa ison muutoksen. Enää en voisi kuvitellakaan, että asiat olisivat samalla lailla kuin urani alkuaikoina. Jokainen tekee työnsä ja katsotaan, mihin se riittää eikä arvoteta sitä sukupuolen mukaan. Tasa-arvonäkökulma on TVO:lla osa jokapäiväistä toimintaa eikä tasa-arvo-asioita käsitellä muusta toiminnasta erillisenä asiana. Tavoitteena on tilanne, että työpaikalla ei esiinny minkäänlaista syrjintää. Itseni lisäksi johtajistossa naisia ovat viestintäjohtaja ja talousjohtaja.

En kuulu mihinkään naisklubeihin ja olen muutenkin vähän huono rakentelemaan verkostoja. Piirini koostuvat pitkäaikaisista ystävistä ja alan ihmisistä.
Se on vähän harmikin, sillä eMBA-tutkintoa tehdessäni tutustuin eri aloilla oleviin ihmisiin ja tajusin, miten mielenkiintoista heidän kanssaan olisi kokoontua ja jutella.

Luottamus

Ydinvoima valikoitui alakseni osittain sattumalta ja osittain järkeilevän suunnittelutaipumukseni takia. Lähdimme mieheni kanssa opiskelujen loppuaikoina vaihtoon Tukholmaan, ja jo Lappeenrannassa huomasin koulun ilmoitustaululta, että ruotsalainen ABB Atom etsii suomalaisia diplomityöntekijöitä. Sama yritys on Olkiluodon ydinvoimalan laitostoimittaja, joten päättelin, että minun kannattaa hakeutua sinne tekemään diplomityötä. Olimme kuitenkin muuttamassa Raumalle heti valmistumisen jälkeen. Tein ABB Atomille diplomityöni ja pääsin kesätöihin Olkiluotoon, jonne jäin.

”Mielestäni Suomelle on hyväksi, että meillä on mahdollisimman monipuolinen energiavalikoima.”

Koska olen opiskellut energiatekniikkaa, minulle kaikki energiamuodot ovat samalla viivalla, ydinenergia on yksi energiamuoto toisten joukossa. Koska Suomessa on energiapoliittinen linjaus, että ydinvoimaa tarvitaan, meidän tehtävämme on tuottaa sitä mahdollisimman turvallisesti. Mielestäni Suomelle on hyväksi, että meillä on mahdollisimman monipuolinen energiavalikoima. Tärkeintä minustaon, että energiantuotantoa mietitään pitkäjänteisesti ja huoltovarmuudesta huolehditaan, ettemme ole joskus siinä tilanteessa, että meiltä loppuu oma sähkö.”

Perhe

”Olen ihan tavallisesta työläisperheestä Imatralta. Äitini olisi halunnut opiskella, mutta sai minut aika nuorena, joten opiskelut jäivät silloin. Hän oli työelämässä trukkikuskina paperitehtaalla. Myöhemmin äiti sitten innostui opiskelemaan. Olimme samaan aikaan yläasteella, tavallaan. Silloin kun itse olin seitsemännellä, äitini suoritti kahdeksannen luokanopintoja. Viisikymppisenä hän sitten kirjoitti ylioppilaaksi, mutta ammattiaan hän ei koskaan vaihtanut.

Luulen, että tarve haastaa itseäni koko ajan tulee äidiltä. Äidin mielipide oli, että antaa tytön lukea sen sijaan että olisi patistanut esimerkiksi kotitöihin. Kotona ei silti mitenkään tuputettu opiskelemista, eikä lähipiirissä ollut esimerkkejä korkeakoulutetuista ihmisistä yli kymmenen vuotta vanhempaa serkkuani lukuunottamatta.

”Luulen, että tarve haastaa itseäni koko ajan tulee äidiltä.”

Aika yksin tein silloin opintojani, mutta ei se haitannut, olin niin tottunut siihen. Mieheni tapasin opiskellessani Lappeenrannassa. Hän on myös diplomi-insinööri, mutta ei sentään samassa työpaikassa. Se kuitenkin helpottaa, että työmme ovat samankaltaisia. Molemmilla on aika paljon työmatkoja, joten olemme vähän harmittavankin paljon erakoituneet viikonlopuksi kotiimme.

Ostimme hiljattain Raumalta omakotitalon, joka oli vähän keskeneräinen, joten siinä meillä riittää tekemistä. Liian vähän tulee tavattua ystäviä ja sukulaisia muuten kuin lomakausina.

Elämänasenne

Olen introvertin luonteeni takia harrastanut paljon itsetutkiskelua, ihan omatoimisesti ja itsekseni. Ehkä määräävin tekijä ajattelussani on, että yritän nähdä kaikki asiat positiivisessa valossa. Sillä on yllättävän laajalle leviävä vaikutus, kun itse päättää viljellä positiivisuutta eikä ole aina ensimmäisenä valittamassa jostakin.
En kadehdi negatiivisessa mielessä ketään tai mitään, olen pyrkinyt siitä eroon. Se syö niin hirveästi voimavaroja. Joskus urani alussa saatoin kadehtia, jos joku kollega sai paremman työtehtävän kuin minä. Nykyään mietin ennemmin sitä, mitä itselläni on kuin sitä, mitä minulla ei ole. Itsekin pääsee paljon helpommalla elämässään, kun asennoituu noin.

”En kadehdi negatiivisessa mielessä ketään tai mitään.”

Sain viime vuonna ensimmäiset kaksiteholasini, mutta toistaiseksi ikääntyminen mietityttää enemmän omien ja miehen vanhempieni kautta. Tosin äitini on vielä suhteellisen nuori, ja tälläkin hetkellä asuntoautoilemassa miehensä kanssa Espanjassa. Omaan vanhenemiseeni suhtaudun positiivisesti, aika aikaansa kutakin.

Työn vastapaino

Olen aina osannut ottaa työasiat työasioina enkä ole valvonut öitäni niiden takia. Silloin kun töissä tulee tiukkoja tilanteita, kuten vaikkapa jokin ydinvoimaan liittyvä mediakohu, meidän asenteemme on avoin ja haluamme selittää asiat mahdollisimman selvästi. Me olemme tämän alan vahvoja asiantuntijoita, eikä meillä ole mitään luurankoja kaapissa.

Vapaa-aikanani tykkään neuloa ja harrastan urheilua. Paheenani on hirvittävä villalankojen hamstraaminen, etenkin alennusmyynneistä. En mitenkään tule saamaan kaikkia nykyisiäkään lankojani käytettyä.

”Nykyään osaan myös rentoutua televisiota katselemalla.”

Koska olen kunnianhimoinen projekti-ihminen, yhtenä jouluna päätin neuloa kaikki joululahjat. Minulla on kolme 14-vuotiasta kummityttöä, enkä tiedä, olivatko he niin kamalan innoissaan tädin kutomista sukista, pipoista ja kaulahuiveista.

Nykyään osaan myös rentoutua televisiota katselemalla. Aiemmin pidin sitä hirvittävänä ajanhukkana. Katsomme miehen kanssa hyviä rikossarjoja, teemme ruokaa ja valitsemme siihen hyvät viinit. Lisäksi aion opetella vähintään yhtä hyväksi tenniksenpelaajaksi kuin mieheni. Se saattaa kyllä kestää.

Juttu on julkaistu alun perin joulukuun 2014 Gloriassa.

Kuka?

▶ Marjo Mustonen, 46, on Teollisuuden Voiman ydinturvallisuudesta vastaava johtaja ja diplomi-insinööri. TVO on yhtiö, joka pyörittää Olkiluodon ydinvoimalaa.
▶ Mustonen on työskennellyt TVO:lla Olkiluodossa koko työuransa vuodesta 1993 asti.
▶ Ydinturvallisuusjohtajaksi Mustonen nimitettiin tammikuussa 2014. Aiemmin hän vastasi yhä rakenteilla olevan Olkiluodon kolmosreaktorin turvallisuudesta sekä käynnissä olevien yksiköiden käyttöturvallisuudesta.
▶ Mustonen on syntynyt Imatralla ja asuu nykyään Raumalla miehensä Pekan kanssa.

Jaarat pukeutuvat oman yrityksensä vaatteisiin myös vapaa-ajallaan.
Jaarat pukeutuvat oman yrityksensä vaatteisiin myös vapaa-ajallaan.
Heidi on oppinut, että suomalaisille kannattaa myydä värikkäitä tuotteita.
Heidi on oppinut, että suomalaisille kannattaa myydä värikkäitä tuotteita.
Heidi ja Juha hoitavat parisuhdettaan muun muassa yhteisillä pyörälenkeillä.
Heidi ja Juha hoitavat parisuhdettaan muun muassa yhteisillä pyörälenkeillä.
Heidi ja Juha käyvät usein ostoksilla Oulun kauppahallissa. Kala- liike Haanpäässä heitä palvelee Tero Kivimäki.
Heidi ja Juha käyvät usein ostoksilla Oulun kauppahallissa. Kala- liike Haanpäässä heitä palvelee Tero Kivimäki.

 Heidi ja Juha Jaara ovat kasvattaneet Balmuir-yrityksestään kansainvälisen menestystarinan. Kuninkaallisten ja maailmantähtien luottosisustajat rakastavat mökkeilyä ja pitävät yhtiökokouksensa usein saunan lauteilla.

”Balmuirista tulee yksi maailman tunnetuimmista lifestylebrändeistä”, julisti Juha Jaara illalliskutsuilla kerta toisensa jälkeen, kun yritys oli vasta alkutekijöissään.

Pöydän alla Balmuirin perustanut Heidi Jaara potki miehensä jalkoja

”Kotona aina vannotin, että et sitten sano niin seuraavalla kerralla. Ja aina Juha sanoi”, Heidi nauraa.

”Cheek kutsui meidät pari vuotta sitten kylään. Teimme hänelle muun muassa räätälintyönä nahkaesineitä ja kalusteita sekä lakanat nimikirjailuilla.”

Nyt, 10 vuotta myöhemmin, Balmuirin tuotteita käyttävät muun muassa George Clooney, Tina Turner, Paul Anka ja monet kotimaiset supertähdet, kuten Kimi  ja Minttu Räikkönen ja Cheek.

”Cheek eli Jare kutsui meidät pari vuotta sitten kylään. Teimme hänelle muun muassa räätälintyönä nahkaesineitä ja kalusteita sekä lakanat nimikirjailuilla. Sitten myös Elastinen halusi kotinsa sisustuksen meiltä. Pääsimme katsomaan Cheekin ja Elan keikkaa lavalta, se oli mahtavaa”, pariskunta kertoo.

Monet Balmuirin asiakassuhteista syntyvät samalla tavalla. Heidi ja Juha ystävystyvät asiakkaidensa kanssa ja järjestävät puolin ja toisin erilaisia elämyksiä

”Työn kautta olemme saaneet elämäämme valtavasti upeita ihmisiä. Uskomme, että valttikorttimme on aitous”, pariskunta pohtii.

Ensin maailmalle

Suomalaisyritykset lähtevät yleensä liikkeelle kotimaan markkinoilta ja laajentavat hiljalleen ulkomaille, mutta Balmuir toimi alusta asti päinvastoin.

”Ensimmäiset asiakkaamme olivat Saksasta ja Ruotsista. Juha opetti minut puhumaan alusta alkaen me-muodossa, vaikka olin yrityksessä yksin. Olemme aina pyrkineet siihen, että brändi vaikuttaisi todellista isommalta”, Heidi kertoo.

”Saudi-Arabian prinsessa puolestaan tilasi vastikään koko muotikatalogin kaikki tuotteet jokaisessa värissä ja koossa, ja kaikki kahtena kappaleena.”

Ulkomaan markkinoille tähtääminen oli Heidille itsestäänselvää, sillä hän oli tehnyt kansainvälisen uran Nokialla. Myös Juhalla oli vahva kokemus ulkomaankaupasta.

”Enemmän opettelua on ollut kotimaan markkinoissa. Suomessa menee esimerkiksi enemmän värejä kuin muissa Pohjoismaissa. Tanskaan tilataan pelkkää harmaata ja mustaa, Ruotsiin taas ylellistä beigeä. Lisäksi mallistoissa pitää olla aina jokin yllättävä väri, koska juuri siitä voi tulla hitti Japanissa tai Koreassa.”

Etenkin brändin lohen- ja poronnahkaiset tuotteet ovat hitti Aasiassa ja Lähi-idässä.

”Qatarin hallitsijaperhe halusi kashmir-viltin poronmokkareunuksilla. Saudi-Arabian prinsessa puolestaan tilasi vastikään koko muotikatalogin kaikki tuotteet jokaisessa värissä ja koossa, ja kaikki kahtena kappaleena, puolet Riadiin ja puolet Pariisiin toimitettuina.”

Mökkeilyä ja suurkaupunkeja

Jaarat asuvat Kempeleessä luonnon keskellä ja rakastavat mökkeilyä. Juha opettaa lapsia virvelöimään ja golfaamaan sillä välin, kun Heidi paistaa pihalla lättyjä. Välillä koko perhe tekee veneretkiä Oulujärven poikki Ärjänsaareen.

Toisaalta perheen arkeen kuuluvat yhtä lailla työmatkat suurkaupunkien kansainvälisille messuille, jonne myös lapset tulevat usein mukaan.

”Viimeksi Tokiossa ollessamme majoituimme keskustahotellissa ja kuuntelin, mitä ihmettä lapset puuhaavat kylpyhuoneessa. Siellä he istuivat lattialla ja leikkivät makkaranpaistoa Ärjänsaaressa – keskellä Tokion vilskettä”, Heidi nauraa.

”Olemme sopineet, että arki- ja raha-asioista meillä ei riidellä.”

Arkisin Heidi vie Viivin kahdeksaksi kouluun ja istuu itse usein jo 8.55 lähtevällä lennolla Helsinkiin. Juha puolestaan huolehtii Väinön päiväkotiin ja jatkaa siitä asiakastapaamisiin. Kaksi luottolastenhoitajaa auttaa arjessa, ja usein he myös matkustavat perheen mukana.

”Ostamme paljon palveluita, esimerkiksi siivooja meillä käy joka viikko. Olemme sopineet, että arki- ja raha-asioista meillä ei riidellä.”

Kiireistä arkea helpottaa myös se, ettei kotiin tai mökille ole hankittu televisiota.

 

Palavereita saunassa

Heidi ja Juha ovat yhdessä lähes 24 tuntia vuorokaudessa, mutta parisuhdetta se ei ole haitannut.

”Mehän olemme nytkin ihan rakastuneita!”

Kesken työpäivän pariskunta saattaa toisinaan lähteä metsään pyöräilemään tai pitää hallituksen kokouksen saunan lauteilla. Jatkossa tavoitteena olisi, että perjantai voisi olla kotipäivä.

”Pyhittäisimme parisuhdeaikaa ja hoitaisimme työasioita yhdessä kotona. Sen olemme kuitenkin sopineet, että nukkumaan mennessä ei enää saa puhua työstä”, he kertovat.

Heidi kuvailee Juhaa ”puuksi, jota vasten nojata”. Itse Juha sanoo olevansa jäärä, jonka päätä on vaikea kääntää. Nykyään hän osaa myös tunnistaa, milloin Heidi tarvitsee omaa tilaa.

Pariskunta saattaa pitää hallituksen kokouksen saunan lauteilla.

”Ymmärsin muutama vuosi sitten olevani erityisherkkä, se oli mullistava havainto. Ylilataudun helposti ja luen ihmisiä ja tunnelmia todella hyvin”, Heidi selittää.

Erilaisista luonteista huolimatta pariskuntaa yhdistää samanlainen, ronski huumorintaju.

”Sanon aina Juhalle ennen haastatteluja, että et sitten lauo niitä vitsejäsi. Joskus lehtiin on päätynyt sellaisia heittoja, jotka eivät ehkä kirjoitettuina ole olleet niin hauskoja”, Heidi kertoo.

Jatkuvasti matkoilla

Heidi ja Juha ovat molemmat tottuneet matkustamaan niin työn puolesta kuin vapaa-ajallakin. Naimisiin pari meni Mauritiuksella.

”Tarvitsimme paikalle todistajia ja muistin, että olin pelannut Australiassa golfia mauritiuslaisen miehen kanssa. Pitkän etsinnän jälkeen löysimme miehen, joka otti mukaan muutaman kaverinsa. Niin saimme todistajat kasaan”, Juha muistelee.

Joka kesäkuussa perhe viettää kolme viikkoa Italian San Remossa.

Vaikka matkoja kertyy paljon työnkin puolesta, viettää perhe myös lomat mielellään ulkomailla. Silloin kohteet valitaan lasten ehdoilla.

”Viime vuosina olemme käyneet Dubaissa, se on lasten kanssa mukavan helppo kohde.”

Joka kesäkuussa perhe viettää kolme viikkoa Italian San Remossa. Lomailun ohessa vanhemmat hoitavat myös muutamia asiakastapaamisia ja vierailevat Italian alihankkijoilla. Myös lapset tulevat mielellään mukaan.

”On kiva, että he näkevät, mitä yrityksen pyörittäminen käytännössä on. Viimeksi yksi alihankkija tuli tosin sanomaan, että voisivatko lapset hyppiä vähän vähemmän noissa huivisäkeissä”, Heidi nauraa.

Ovatko teidänkin muutosyrityksenne aivan liian kunnianhimoisia ja melodramaattisia?

Jos innostun kuntoilusta, hankin kertarysäyksellä kuntosalijäsenyyden ja ilmoittaudun samalta istumalta kahvakuulaan, lempeään venyttelyyn ja hassunhauskaan latinojumppaan. Ostan kotiin kahvakuulan, jumppanauhan, jumppakepin, käsipainot ja uudet inspiroivat urheiluvaatteet. Sitten käyn kahdesti latinojumpan takarivissä ahdistumassa ja venyttelen illalla kerran.

Ostan kotiin kahvakuulan, jumppanauhan, jumppakepin, käsipainot ja uudet inspiroivat urheiluvaatteet.

Ensipyrähdyksen jälkeen unohdan koko asian. Tovin kuluttua mies kysäisee nurkassa pölyttyvästä kahvakuulasta, ja työnnän sen vaivihkaa kaapin perille.

Olen myös ostanut terveysinnossani kaappini täyteen spirulinaa, pakurirouhetta, kauraleseitä, chia-siemeniä, merilevää, vehnäorasjauhetta, mulperimarjoja, raakakaakaota ja erilaisia salaatteja. Maanantaina, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina teen epäilyttävän värisen smoothien, kunnes perjantaina palaan kahviin ja croissanttiin.

Jatkossa minun on huijattava itseäni ovelammin. Tästä lähtien en tee yhtikäs mitään, kunhan vähän vain vilkaisen. Kun menen lähikauppaan, kävelen ennen ostoksia lenkin korttelin ympäri ja ehkäpä ihan huomaamatta tekeekin mieli vähän jatkaa. Työmatkalla käyn ihan vain katsomassa, miltä se hotellin kuntosali näyttää, ja kenties sitten kuitenkin väännän pari kertaa hauista.

Ovelaa tammikuuta!